Sadut lapsen menetysten tulkkeina ja selviytymisen keinojen tarjoajina

Sadut ovat lapsen tunne-elämän kannalta tärkeä mielikuvituksen kehittäjä ja samaistumisen kohteiden tarjoaja. Hans Christian Andersen on yksi tunnetuimpia sadunkertojia, joka on vaikuttanut sadunkerronnan ja lastenkirjallisuuden kehitykseen merkittävästi. Tässä tutkimuksessa selvitän, millaisia menetyksiä H. C. Andersenin sadut sisältävät ja millaisia tunne-elämään liittyviä menetyksistä selviytymisen keinoja ne lapselle tarjoavat. Tutkimus on toteutettu laadullisena sisällönanalyysina, jossa aineistona on käytetty Andersenin suuren satukirjan (1990) satuja, joista on tutkimuksessa on mukana 62 satua. Saduista on valittu viisi esimerkkisatua, joista on poimittu lukijalle tekstiesimerkkejä. Saduista on muodostettu pää- ja alaluokkia ja lopuksi muodostettu synteesi. H. C. Andersenin saduista löytyi ihmissuhteisiin, omaan itseen sekä omaisuuteen ja sosiaaliseen asemaan liittyviä menetyksiä. Erityisesti ihmissuhteiden menetyksissä esiintynyt kuolema on lapselle vaikeasti käsitettävä. Saduista löytyy toimintaan ja ajattelun muutokseen liittyviä selviytymisen keinoja. Selviytymisen keinot liittyvät menneiden tapahtumien hyväksymiseen, toimijuuteen nykyhetkessä sekä oman itsen uudelleenmäärittelyyn ja toivon säilyttämiseen tulevaisuudessa. H. C. Andersenin sadut tarjoavat lapselle laajan kirjon elämässä tapahtuvia menetyksiä ja paljon tärkeitä selviytymisen keinoja, joista kuvastuvat mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään, toivo ja rohkeus unohtamatta jännitystä ja huumoria.