Ekososiaalisen työorientaation mahdollisuudet suomalaisessa aikuissosiaalityössä

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan ekososiaalisen sosiaalityön asettumista osaksi suomalaista aikuissosiaalityötä. Tutkin, millaisia esteitä ja mahdollisuuksia ekososiaalisen sosiaalityön konkretisoitumiseen liittyy, ja millaisista asioista ekososiaalinen työorientaatio rakentuu suomalaisessa aikuissosiaalityössä. Tutkimuksellani osallistun keskusteluun ekososiaalisen työorientaation määrittämisestä. Tutkielmani teoreettinen viitekehys muodostuu ekososiaalisen sosiaalityön teoreettisesta keskustelusta. Empiirinen aineisto on kerätty Jyväskylän yliopiston koordinoimaan Taloudellinen toimintakyky ja sosiaalinen osallisuus (TASOS) –hankkeeseen osallistuneilta aikuissosiaalityön ammattilaisilta. Aineiston hankintamenetelminä on käytettyä kyselylomaketta ja fokusryhmähaastattelua. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkielmani tulosten perusteella ekososiaalinen sosiaalityö on ajankohtainen suomalaisessa aikuissosiaalityössä, ja ekososiaaliselle työorientaatiolle näyttää olevan myös käytännön tarve. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että ekososiaalisen työorientaation keskeisin mahdollistaja on asiakaslähtöisyys, joka ilmenee asiakkaan aitona kuulemisena ja työn keskiöön nostamisena. Käytännössä ekososiaalinen työorientaatio rakentuu asiakkaan omaan elinympäristöön jalkautumisesta, yhteisöllisyyden vahvistamisesta, voimavaralähtöisestä työskentelystä sekä luontolähtöisyydestä ja ekologisen tietoisuuden jakamisesta. Työn tavoitteena on lisätä asiakkaan kokemaa hyvinvointia. Ekososiaalisen työorientaation merkittävin este on aikuissosiaalityön järjestelmälähtöisyys. Ekososiaalisen sosiaalityön konkretisoituminen vaatii esimiesten tukea, aikaa, ekososiaalisen tiedon jakamista sekä kokeiluja ekososiaalisen sosiaalityön äärellä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ekososiaalinen työorientaatio on suomalaisessa aikuissosiaalityössä rakentumassa. Se löytää tarpeensa aikuissosiaalityön käytännön työstä, mutta sen rakenteellinen tehtävä on vielä jäsentymätön. Sosiaalityöntekijän on myös vaikea sovittaa omaa rooliaan ekososiaalisen sosiaalityön ymmärrykseen. Pyrkimyksiä ekososiaalista työorientaatiota kohti kuitenkin on, ja joissakin työyhteisöissä ekososiaalinen sosiaalityö on jo konkretisoitunut käytännöksi.