Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen alttius lapsuudenaikaiselle väkivallalle

Tässä tutkielmassa tutkitaan kohtaavatko vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset kaltoinkohtelua tai väkivallan eri muotoja lapsuudessaan enemmän verrattuna lapsiin, joilla ei ole diagnooseja. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvitetään, vaikuttavatko vammaisuuden tai pitkäaikaissairauksien muodot väkivallan riskiin. Vammaisuuden tematiikkaan liittyy kiinteästi moraali ja etiikka, joten pohdintaosuudessa tarkastellaan myös tästä näkökulmasta vanhempien lapsiinsa kohdistamaa väkivaltaa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu vammaisuuden ja pitkäaikaissairauksien, väkivallan, kaltoinkohtelun ja niiden riskitekijöiden sekä eettisyyden ja moraalin käsitteiden tarkastelusta. Tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja aineiston haussa on hyödynnetty JYKDOKin, Finnan, Januksen sekä Google Scholarin tietokantoja. Hakusanoina olivat suomeksi vammat, pitkäaikaissairaudet, väkivalta, kaltoinkohtelu, lapsuus, Suomi sekä englanniksi disabilities, long-term illnessees, abuse, violence, maltreatment, childhood and Finland. Mukaan valikoitui neljä englanninkielistä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia sekä yksi suomenkielinen väitöskirja. Lopulliset lähteet antavat kuvan, että vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset kohtaavat kaltoinkohtelua ja väkivallan eri muotoja enemmän lapsuudessaan verrattuna lapsiin, joilla diagnooseja ei ole. Monisairastavuus lisää myös moninaisen väkivallan riskiä. Vammaisuus ja pitkäaikaissairaudet ovat itsessään riski uhriksi joutumiselle, sillä ne sitovat hoitajia, useimmiten vanhempia, hoidon toteuttamiseen ja lapsen kanssa toimimiseen terveitä lapsia enemmän. Tutkimusaineisto on kerätty ja käsitelty suurimmilta osin kvantitatiivisella tutkimusotteella, joka ei mahdollista syvällisemmin väkivallan ja sen riskien analysointia. Tämän vuoksi aiheen laadullinen tutkiminen tulevaisuudessa olisi perusteltua.