Henkilön käsite avaimena psykiatrian dialektiseen filosofiaan

Mitä henkilö on? Mitä psykiatria on? Dialektisessa filosofiassa nämä peruskäsitteet eivät jää annetuiksi, sellaisinaan pysyviksi, kuten eksaktit analyyttisen filosofian käsitteet usein jäävät, vaan tulevat ymmärretyiksi kuvauksina muodostumistensa prosesseissa. Dialektinen prosessi ei kuvaa vain tietämisen kohdetta (objektivistisesti), vaan asian olemista kokonaisena tiedostuksen prosessina (subjekti, objekti, tilanne, itsetiedostuksen prosessi). Henkilön perusprosessi vie yksilön ja persoonan kautta tiedostettuun henkilön käsitteeseen. Siis dialektisessa kieltämisen kieltämisen prosessissa käsitteet eivät vain ehdottomasti erotu toisistaan, vaan ne prosessissa myös muuntuvat toisikseen. Yksilö ja persoona eivät ehdottoman ’musta–valkoisesti, joko–tai’ erotu henkilöstä, vaan sisältyvät henkilön prosessiin. Eikä alkuna ollutta käsitettä voi toistaa samamerkityksisenä prosessin tuloksena (esim. henkilöä persoonan synonyymina). Psykiatrian itsetietoisuus muodostuu henkilön kohtaamisessa akuuttihoidossa – pitkäaikaishoidossa – kuntoutuksessa; sitten psykiatrian filosofiassa henkilön sosiopsykiatriassa – kehityspsykiatriassa – autonomian psykiatriassa. Lopuksi vielä, henkilön psykiatrian ja hengenfilosofian suhdetta pohdittaessa, henkilössä toteutuvaa subjektillisuuden prosessia kuvataan kieltämisen kieltämisenä: kiintymyssuhde – tunnustussuhde – sivistys. Näistä prosesseista ei pyritä muodostamaan dialektista järjestelmää, mm. Hegelin ja Snellmanin esikuvan mukaan, vaan pyritään säilyttämään prosessien avoimuus ja menetelmällinen heuristisuus.