Sosiaalityöntekijän työhyvinvointi : keinoja työssä jaksamiseen ja vaihtuvuuden vähentämiseen

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, minkälaiset tekijät vaikuttavat sosiaalityöntekijän työhyvinvointiin sekä alan suureen vaihtuvuuteen. Pyrin selvittämään, millä tavalla sosiaalityöntekijän työhyvinvointia voidaan parantaa sekä alalla esiintyvää vaihtuvuutta vähentää. Tutkimus on narratiivinen kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua. Tutkimuksen näkökulma on työsuojelullinen. Tutkimuksen aineistona on 11 sosiaalityöntekijän työhyvinvointiin liittyvää kansainvälistä tutkimusartikkelia sekä kuusi kotimaista väitöskirjaa tai tutkimusartikkelia. Tutkimusaineisto on vuosilta 2015-2021. Sosiaalialalla on havahduttu huomaamaan sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin heikkeneminen, pula sosiaalityöntekijöistä sekä työntekijöiden suuri vaihtuvuus. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset sekä kunta-alan säästötoimenpiteet ovat vaikuttaneet sosiaalityöntekijän työhön ja heikentäneet heidän kokemustaan työhyvinvoinnista. Työhyvinvoinnin merkitys sosiaalityöntekijän työssä jaksamiseen sekä alan- ja työpaikan vaihtoaikeisiin on merkittävä. Tutkimus tuo esille työhyvinvointiin vaikuttavat moninaiset syyt, joista tärkeimpiä ovat työn luonne, työn resurssit, organisaation toiminta, organisaation arvot ja etiikka sekä työyhteisön ja esimiehen tuki. Työntekijän oma elämäntilanne ja yksilölliset ominaisuudet sekä työssä valitut toimintastrategiat vaikuttavat kokemukseen työolosuhteista ja työhyvinvoinnista. Työhyvinvointia on mahdollista kohentaa. Tutkimus tuo esille, kuinka työpaikan sosiaalisia suhteita vahvistamalla, mahdollisuudella osallistua organisaation päätöksentekoon, työnohjauksen tavoitteellisuudella, tietoisuustaitojen ja empatiataitojen harjoittelulla sekä organisaation sallimalla avoimella ja vuorovaikutuksellisella keskustelulla ongelmista, arvoista ja etiikasta, voidaan kehittää ja ylläpitää työhyvinvointia sekä vähentää alan vaihtuvuutta.