Germaniumin talteenotto elektroniikkajätteestä

Tämän LuK-tutkielman alun kirjallisuuskatsauksessa tutustutaan germaniumiin (Ge) alkuaineena, sen käyttökohteisiin, sekä sen jalostamiseen ja talteenottoon eri menetelmin. Lisäksi kirjallisessa osassa käsitellään elektroniikkajätteen määritelmää sekä esitellään Jyväskylän yliopistossa suunniteltuja 3D-sieppareita, joilla voidaan ottaa talteen metalleja liuoksista. Kokeellisessa osassa keskitytään germaniumin talteenottoon hienosta komponenttimurskasta ioninvaihtomateriaalien avulla hydrometallurgisin menetelmin. Komponenttijäte liuotettiin typpihapon (HNO3) ja fluorivetyhapon (HF) yhdistelmällä. Alkuaineiden pitoisuudet tutkituissa näytteissä määritettiin induktiivisesti kytketyn plasman optisella emissiospektrometrilla (ICP-OES). Germaniumin talteenottoasteeksi saatiin yli 99 % DEAM-ioninvaihtomateriaalilla suotuisilla muuttujilla. Samalla kuitenkin moni muu alkuaine kiinnittyi ioninvaihtomateriaalin pintaan, joka ei ollut optimaalista. Tämä oli kuitenkin täysin oletettavaa, sillä monia muita aineita (esimerkiksi kuparia, rautaa ja hopeaa) oli tutkitussa komponenttijauheessa todella paljon enemmän kuin germaniumia. Myös Lewatit® TP 260 -ioninvaihtomateriaali tuotti suhteellisen potentiaalisia tuloksia Ge-talteenotossa.