Musiikki ja tunteet

Tässä työssä käsitellään musiikin ja tunteiden välistä yhteyttä. Työn lähtökohtana käytetään Arnold Schönbergin kaksitoistasäveljärjestelmää tonaalisen musiikin vastakohtana. Pyrkimyksenä on pohtia sitä, mitä on musiikki, ja mitkä tekijät musiikissa ovat niitä, jotka tekevät musiikista miellyttävää tai nautinnollista. Työssä kuvataan myös aivotoiminnan ja musiikin synnyttämien tunteiden yhteyteyttä. Käyttäessään kaksitoistasäveljärjestelmää Schönbergin oli kehitettävä uusia vastakohtaisuuksia luovia tekijöitä, joilla voisi korvata tonaalisuuteen ja sävellajisuhteisiin perustuvat perinteisen musiikin sävellystekniikat. Schönbergin kehittämiä uusia tekijöitä musiikin tasapainon ja epätasapainon saavuttamiseen olivat esimerkiksi staattisuus, toistuvuus ja symmetria sekä dynamiikka, toistumattomuus ja asymmetria. Työssä tehtiin katsaus seuraaviin musiikintutkimuksen aloihin ja käsitteisiin: homeostasia, parametrisysteemi, koherenssi ja ymmärrettävyys, musiikin muoto, musiikin logiikka, musiikin aika, dynaaminen psykologia, musiikin semiotiikka, musiikin neurofysiologia ja psykofysiikka. Musiikin motiivit, temaattiset materiaalit ja muoto rakentuvat musiikissa esiintyvistä peruselementeistä, kuten rakenteista, sävelasteikoista, melodiasta, sointukulusta, sävelsuhteista, harmoniasta ja rytmistä. Nämä herättävät ihmiskehossa tunteita, jännitteitä ja niiden purkautumisprosesseja. Lisäksi käsittelen musiikkia aivotutkimuksen ja kuulohavainnon näkökulmista sekä pohdin äänten kuulemisen ja tunteiden välistä yhteyttä. Työssä otan esille aivotutkimuksesta keskeisen käsitteen, poikkeavuusnegatiivisuusvasteen (mismatch negativity, MMN).