Työn ponnistusten, palkkioiden ja ylisitoutumisen erilaiset profiilit ja niiden yhteys työhyvinvointiin media-alalla

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella media-alan työntekijöiden hyvinvointia työn ponnistusten ja palkkioiden epäsuhdan -mallin (Effort-Reward Imbalance model, ERI-malli) kautta, jonka kolme keskeistä ulottuvuutta ovat työssä ponnistelu, työstä saadut palkkiot ja työhön ylisitoutuminen. Tavoitteenamme oli selvittää millaisia näiden kolmen ulottuvuuden yhdistelmiä, eli ERI-mallin profiileja mediatyöntekijöiden keskuudessa on tunnistettavissa, ja kuinka nämä profiilit eroavat toisistaan seuraavien työhyvinvointimuuttujien suhteen: osaamisvaatimuksiin liittyvä affektiivinen hyvinvointi, työn imu ja työn merkityksellisyys. Tutkimus perustuu e-kyselyaineistoon, joka on osa Media Work 2030 -tutkimushanketta. Aineisto kerättiin syksyllä 2019 suomalaisilta mediatyöntekijöiltä (n = 979, naisia 67,9 %), jotka kuuluvat Suomen Journalistiliittoon. Osallistujien keski-ikä oli 47,6 vuotta. Havaitsimme K-keskiarvon klusterianalyysin avulla mediatyöntekijöiden keskuudessa esiintyvän viisi erilaista ERI-mallin profiilia: ‘tasapainoinen ERI-profiili’ (24,8 %), ‘suotuisa ERI-profiili’ (13,6 %), ‘epäsuotuisa ERI-profiili’ (18,2 %), ‘suorittaja ERI-profiili’ (21,2 %) sekä ’passiivinen ERI-profiili’ (22 %). Näihin profiileihin kuuluvat mediatyöntekijät erosivat toisistaan siten, että osaamisvaatimuksiin liittyvää positiivista affektiivisuutta kokivat eniten ‘suotuisaan ERI-profiiliin’ ja vähiten ‘epäsuotuisaan ERI-profiiliin’ kuuluvat työntekijät. Osaamisvaatimuksiin liittyvää negatiivista affektiivisuutta kokivat puolestaan eniten ‘epäsuotuisaan ERI-profiiliin’ ja vähiten ‘suotuisaan ERI-profiiliin’ kuuluvat työntekijät. Työn imua kokivat eniten ‘suotuisaan ERI-profiiliin’ sekä ‘tasapainoiseen ERI-profiiliin’ ja vähiten ‘epäsuotuisaan ERI-profiiliin’ kuuluvat työntekijät. Työn merkityksellisyyttä kokivat eniten ‘suotuisaan ERI-profiiliin’ sekä ‘tasapainoiseen ERI-profiiliin’ ja vähiten ‘epäsuotuisaan ERI-profiiliin’ sekä ‘passiiviseen ERI-profiiliin’ kuuluvat mediatyöntekijät. Yhteenvetona voidaan todeta, että profiileissa, joissa mediatyöntekijät kokivat suotuisampaa ponnistelujen ja palkkioiden välistä suhdetta sekä vähempää ylisitoutumista, myös työnhyvinvointi koettiin paremmaksi. Tulos on yhteneväinen aiemman ERI-tutkimuksen kanssa. Tässä tutkimuksessa kaikista ERI-muuttujista palkkioiden taso vaikutti työhyvinvointiin voimakkaimmin. Havainto osin tukee aiemman ERI-tutkimuksen tuloksia. Myös tässä tutkimuksessa havaitut viisi profiilia ovat osin yhteneväiset aiemman henkilösuuntautuneen ERI-tutkimuksen kanssa. Profiilien sisällöissä oli kuitenkin myös eroavaisuuksia verrattuna aiempaan tutkimukseen; etenkin tässä tutkimuksessa löydetty ‘suorittaja ERI-profiili’ oli vailla suoraa vastinetta aiemmassa henkilösuuntautuneessa ERI-tutkimuksessa. Tämä tutkimus siis syvensi tietämystä mediatyöntekijöiden työhyvinvoinnin kokemuksista, ja sen tulosten perusteella voidaan suositella etenkin työstä saatavien riittävien palkkioiden huomioimista mediatyöntekijöiden työhyvinvointia edistäessä.