Häiriökäyttäytyminen liikuntatunneilla : yläkoulun liikunnanopettajien havaintoja koronapandemian ajalta ja sitä ennen

Pro gradu -tutkielmamme tarkoituksena oli selvittää liikunnanopettajien havaintoja oppilaiden häiriökäyttäytymisestä yläkoulun liikuntatunneilta COVID-19-pandemian aikana ja sitä ennen. Lisäksi olimme kiinnostuneita siitä, millä tavalla sosiaalisuuden tarve ilmeni liikuntatuntien häiriökäyttäytymisessä erityisesti korona-aikana. Toteutimme tutkimuksen laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksemme tieteenfilosofinen tausta oli fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusaineisto hankittiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla Zoom-sovelluksessa viideltä liikunnanopettajalta. Haastateltavien työkokemus vaihteli 6 vuodesta 20 vuoteen. Kaikki liikunnanopettajat olivat miehiä ja eri puolilta Suomea isohkoista kouluista. Yläkoulujen koot vaihtelivat 400–700 oppilaan välillä. Haastattelut kestivät 34–49 minuuttia. Litteroitua aineistoa tuli yhteensä 39 sivua. Fonttina oli Calibri koko 11 rivivälillä yksi. Tulokset muodostuivat analysoimalla litteraatteja teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tulokset osoittivat, että lievät ja kohtalaiset häiriökäyttäytymisen muodot olivat yleisimpiä, erityisesti puhuminen opettajan puheen päälle. Muita yleisiä häiriökäyttäytymisen muotoja olivat keskittymisen puute, jaksamattomuus kuunnella ohjeita ja väitteleminen. Rajua häiriökäyttäytymistä esiintyi harvoin, ja silloin lähinnä pelien aikana. Etäopetuksessa häiriökäyttäytyminen oli lähes ainoastaan osallistumattomuutta. Häiriökäyttäytymisen määrässä ja ilmenemismuodoissa ei ollut korona-ajan lähiopetuksessa huomattavia muutoksia verrattuna aikaan ennen pandemiaa. Opettajat raportoivat oppilaiden olleen selvässä sosiaalisten suhteiden tarpeessa kevään etäopetusjakson sekä kesäloman jälkeen. Liikunnanopettajat käsittivät häiriökäyttäytymisen pääasiallisiksi syiksi ryhmädynamiikkaan, oppilaaseen ja perheeseen liittyvät tekijät. Korona-aika on vaikuttanut kielteisesti monen nuoren elämään. Opettajat arvelivat monien oppilaiden kärsineen etenkin kevään 2020 etäopetuksesta. Kaksi opettajaa kuvaili oppilaiden pientä väsymystä tilanteeseen syksyn 2020 mittaan. Siitä huolimatta liikunnanopettajat eivät havainneet selvää ahdistuneisuuden tai pahan olon lisääntymistä syksyn lähiopetuksessa. Tätä voi selittää, että liikuntatunnit ovat voineet olla oppilaiden kielteisiä ajatuksia poistava ja yhteisöllisiä kokemuksia tuova asia, vaikka korona-ajan vähentyneet sosiaaliset tilanteet ja rajoitustoimet aiheuttaisivat muulloin pahaa oloa. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista tietää, mitkä tunteet aiheuttavat liikuntatunneilla useimmiten häiriökäyttäytymistä opettajan ja oppilaan näkökulmasta sekä kuinka niitä kohdataan. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia lisää sosiaalisuuden tarpeen yhteyttä häiriökäyttäytymiseen liikuntatunneilla. Toivomme tulostemme herättävän ajatuksia ja antavan uusia näkökulmia häiriökäyttäytymiseen niin opiskelijoille kuin valmistuneille liikunnanopettajille.