Näkökulmia sosiaalialan johtamiseen

Tutkimuksessa tarkastelen sosiaalialan johtamista eri näkökulmista sekä kansainvälisessä että suomalaisessa kontekstissa. Tavoitteenani on tutkia ensinnäkin, minkälaisesta tiedosta, taidosta ja etiikasta sosiaalialan johtamisen asiantuntijuus koostuu alan kansainvälisissä tieteellisissä artikkeleissa. Käytän tutkimusmetodina systemoitua kirjallisuuskatsausta. Analysoin aineistoa teoriasidonnaisella temaattisella analyysilla, joka pohjautuu Anita Sipilän (2011) väitöskirjan mukaiseen tapaan hahmottaa asiantuntijuuden ulottuvuuksiksi tieto, taito ja etiikka. Toiseksi, tavoitteenani on muodostaa Gadamerin (1900─2002) tekstitulkinnan malliin nojaten hermeneuttinen dialogi ensimmäisen tutkimuksen tulosten ja suomalaisen sosiaalialan johtamisen asiantuntijuuden tilaa koskevan tulkintani välille. Dialogin tarkoituksena on suomalaisen sosiaalialan johtamisen uuden horisontin muotoutuminen ja hyödyntäminen. Tutkimustuloksissa sosiaalialan johtamisen asiantuntijuus muodostuu osittain sosiaalityön tarjoamalle tietoperustalle, mutta johtamisen koulutuksen ja tutkimuksen tehostamisen tarve on ilmeinen. Johtamisen taidoissa korostuu 1) sosiaalisen vaikuttamisen taito työyhteisössä ja kyky saada aikaan muutosta, 2) tutkimuskapasiteetin ja -ajattelun rakentaminen ja verkostoissa vaikuttaminen sekä 3) ongelmanratkaisukyky ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Eettisessä asiantuntijuudessa painottuvat 1) sosiaalityön perusarvot johtamisen eettisen asiantuntijuuden kulmakivenä, 2) työntekijöiden arvostava ja kunnioittava kohtaaminen sekä 3) johdonmukaisuus ja roolimallina toimiminen arvostettavina periaatteina. Suomalaisen sosiaalialan johtamisen uudessa horisontissa johtotehtävissä toimimiseen tarvitaan muodollinen pätevyys, johtamisen koulutus, jota edellytetään rekrytointitilanteissa. Sosiaalityön koulutuspohja nähdään edellytykseksi sosiaalialan johtotehtävissä toimimiseen, mutta nykyisellään sen ei katsota olevan riittävä koulutusperusta johtotehtäviin. Tähän löydetään toimiva ratkaisu uudessa horisontissa sosiaalityön opetussuunnitelmien tarkistamisen tai erillisten koulutus- ja kehittämisohjelmien kautta. Kompetenssien käyttökelpoisuus sosiaalialan johtamisosaamisen jäsentämisessä havaitaan. Sote-uudistus synnyttää tarvetta osaamisen porrastamiseen. Sosiaalialan johtamisen osaamistarpeita ja sen mukaisia koulutuksen panostuksia olisi tarkasteltava uudelleen.