Vaikka Japani on maailman toiseksi suurin musiikkimarkkina-alue, ei Japanin-musiikkivientiä ole juurikaan tutkittu, etenkään viestinnän näkökulmasta. Työssä tutkittiin kulttuurierojen vaikutusta Suomen Japanin-musiikkiviennin viestintätilanteisiin. Lisäksi kartoitettiin Japanin musiikkimarkkinoiden erityispiirteitä, sillä viennin onnistuminen ei ole kiinni ainoastaan viestintäosaamisesta.
Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Haastateltavia oli 23: suomalaisia, japanilaisia ja amerikkalaisia musiikkialan ammattilaisia, joilla oli kokemusta suomalaisen musiikin Japanin-viennistä. Haastateltavien näkemyksiä suhteutettiin Hofsteden teoriaan kansallisten kulttuurien ulottuvuuksista ja kulttuurienvälisen kompetenssin määritelmään sekä aihetta sivuaviin aiempiin tutkimuksiin. Hofsteden teorian nähtiin tarjoavan selityksiä pääosalle haastatteluaineistosta esiin nousseille ilmiöille, mutta näiden välillä ilmeni myös ristiriit
aisuuksia, joihin on haettava selitystä muualta. Tutkielma tarjoaa kuitenkin entistä monimuotoisemman kuvan tutkimusaiheestaan.
Japanin-markkinat havaittiin haastaviksi suomalaisille musiikkiviejille jo lähtökohtaisesti, sillä kotimaiseen musiikkiin panostaminen on japanilaisyhtiöille taloudellisesti kannattavampaa ja helpompaa. Ulkomaisen musiikin menekki Japanissa on kokonaisuudessaan poikkeuksellisen vähäistä. Resurssien ja markkinaosaamisen – erityisesti japanin kielen taidon – puuttuessa Suomen vienti käyttää välikätenä japanilaisia yhtiötä, mikä jättää kontrollin ja pääosan liikevoitoista japanilaistahoille. Suomalaiset kokivat japanilaisten sanallisen viestinnän usein vaikeatulkintaisen epäsuorana. Sanattoman viestinnän osa-alueista yhdessä vietetty aika nähtiin tärkeänä keinona rakentaa luottamusta osapuolten välillä, vaikka aineistosta erottui myös selviä poikkeuksia. Suomalaisten havaittiin panostavan kulttuurienvälisen kompetenssinsa kehittämisessä etenkin kulttuuristen tietojen ja taitojen parantamiseen, muttei kuitenkaan japanin kielen opetteluun, vaikka suomalaiset pitivät japanilaisten englannin taitoja puutteellisina.
Tutkimustuloksia voi hyödyntää sekä kulttuurienvälisen viestinnän tutkimuksessa että keinona kehittää kulttuurivientikompetenssia. Aiempaa monimuotoisempi viestintäosaaminen ja Japanin-markkinoiden tuntemus sekä markkinaläsnäoloon panostaminen ovat keskeisimmät vientiponnisteluja tukevat kehityskohdat. Jatkossa tulee kartoittaa kattavammin myös japanilaisten näkemyksiä, jotta suomalaisesta näkökulmasta voidaan edetä vuorovaikutuksen laajempaan ymmärrykseen. Lisäksi todellisten viestintätilanteiden monitahoisuus on huomioitava paremmin, sillä kuten tutkielmassa ilmeni, yksilöt kuuluvat kansallisten kulttuurien lisäksi samanaikaisesti muihinkin ryhmiin.
...
