Kansa, joka vaeltaa yksin vai kansa kansojen joukossa? : Israelin kansallinen identiteettiprojekti ja kansakuntanarratiivi nationalismin keinoin kerrottuna

Abstract

Tutkimuksen päämäärä on selvittää, miten sionismi on rakentanut (ja rakentaa) Israelin kansakuntatarinan. Tutkimus tarkastelee sitä, miten ja millaisin keinoin identiteettiä rakennetaan sionistisessa narratiivissa. Sionismi on Euroopassa syntynyt nationalismin muoto ja poliittisena liikkeenä se on saanut alkunsa 1800-luvun lopussa. Aatteen alkuperäinen päämäärä oli perustaa itsenäinen kansallisvaltio juutalaisille. Tämä tutkimus tarkastelee projektin pohjaksi ja ympärille rakennettua kansakuntatarinaa sekä myöhempää Israelin valtioon liittyvää identiteettiä koskevaa kerrontaa. Tutkimuksen aineisto koostuu kansallisista symboleista, kansalaisuutta määrittelevistä laeista sekä pääministereiden vuosina 1948–2018 pitämistä puheista. Aineiston analyysiin käytän narratiivianalyysia, jonka toteutan Northrop Fryen narratiivilajien juonirakenteita koskevaa teoriaa käyttäen. Tutkimuksen perusteella sionismi näyttää rakentavan kansallista tarinaa pääosin romanssin juonirakenteen mukaisesti. Lisäksi kerronnassa käytetään komediaa. Sionismi näyttäytyy tutkimuksen valossa monin tavoin tyypillisenä nationalistisena aatteena, jossa kansakuntaa rakennetaan omaa ainutlaatuisuutta, erityisiä arvoja ja myyttistä historiaa korostamalla. Symboliikka, myytit ja traditiot rakennetaan juutalaista uskonnollista perinnettä käyttäen. Samaistumista pyritään tekemään suhteessa länsimaihin samankaltaisia arvoja korostamalla. Israel kuitenkin poikkeaa eurooppalaisista kansallisvaltioista suhtautumisessaan valtion ja uskonnon yhteensovittamiseen. Tässä suhteessa Israel muistuttaa enemmän arabivaltioita, joissa islamilla on korostetumpi asema. Poikkeuksellisen etnonationalistisen kansallisvaltion Israelista tekee myös etnisen diversiteetin laajuus, joka näyttäytyy monissa kohdin haasteena eheän, mutta samalla inklusiivisen kansakuntatarinan luomiselle. Tutkimuksen valossa kansakunta näyttäytyy Andersonin (2007) määritelmän mukaisena kuviteltuna poliittisena yhteisönä, jota rakennetaan tietoisesti tai tiedostamatta tietynlaisten valintojen ja politiikan kautta. Ajoittain rajanvedon kriteerit ovat kuitenkin häilyviä. Tutkimuksen perusteella kansallinen identiteetti näyttäytyy myös poliittisena taistelukenttänä eri suuntauksia edustavien puolueiden ja ideologioiden välillä.