Uhmakkuus- ja käytöshäiriödiagnoosin saaneen lapsen osallistuminen perheterapian seurantana toteutetun yhteistutkimushaastattelun vuorovaikutukseen

Abstract

Tutkimuksemme perustuu kolmeen perheterapian seurantana toteutettuun yhteistutkimushaastatteluun, joiden keskusteluissa hoitohenkilökunta sekä perhe jakoivat hoitoon liittyviä kokemuksiaan vuorotellen ulkopuolisen haastattelijan ohjaamana. Näin toteutetun haastattelun avulla hoitohenkilökunnan on mahdollista syventää ymmärrystään hoidon vaikuttavista tekijöistä. Hoidon keskiössä olleella lapsella on tärkeä rooli hoidon arvioijana ja kehittäjänä, mutta usein aikuisia osallistujia sisältävä keskustelu johtaa lapsen äänen kuulematta jäämiseen. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme uhmakkuus- ja käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten osallistumistapoja yhteistutkimushaastattelussa sekä aikuisten vastaamista lasten vuorovaikutukseen ja aloitteisiin. Aihetta ei ole juuri tutkittu perheterapian yhteistutkimushaastattelun kontekstissa, mikä tarjoaa mahdollisuuden uuden tiedon tuottamiseen. Tutkimme kolmen perheen yhteistutkimushaastattelun vuorovaikutusta dialogisella analyysimenetelmällä, joka mahdollisti kohdennettujen teemojen mikrotason analyysin. Tutkimusprojekti toteutettiin Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan, Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikan sekä Itä-Suomen yliopiston lastenpsykiatrian oppiaineen välisenä yhteistyönä. Havaitsimme, että tutkittavat lapset osallistuivat yhteistutkimushaastatteluun pääsääntöisesti sivustaseuraajina, oheistoiminnan ja interaktiivisen osallistumisen jäädessä vähäisemmäksi. Lapset osallistuivat verbaalisesti enemmän haastavan käyttäytymisen teemakeskusteluihin käyttämällä määrällistä dominanssia puhetta tuottaessaan. Hoidon arvioinnin teemakeskusteluihin lapset osallistuivat määrällisesti vähemmän tuottaen kuitenkin semanttista dominanssia sisältäviä vastauksia kehitysehdotusten muodossa aikuisen luodessa tilaa lapsen äänen kuulemiselle. Haastattelija asettui haastattelun institutionaalisten käytänteiden mukaisesti keskustelua ohjaavan aikuisen rooliin, jolloin haastattelijalle muodostui keskeinen tehtävä lapsen osallistumisen näkökulmasta. Yhteistyö haastattelijan ja vanhempien välillä näyttäytyi merkittävänä lapsen osallistumista tukevana tekijänä. Aikuiset toimivat haastattelun vuorovaikutuksessa joko keskusteluun kutsujina, aktiivisina kuuntelijoina tai selontekovelvollisina. Tutkimuksemme tulokset osoittavat perheen yhteistutkimushaastattelun sisältävän paljon aikuisten välistä keskustelua, jolloin huomion kiinnittäminen lapsen vuorovaikutuksen tukemiseen on jatkossa erityisen tärkeää. Interaktiivisten osallistumistapojen puutteellisuudesta huolimatta lapsi tuo hänelle ominaisilla tavoillaan merkityksellisiä asioita esille, kunhan keskustelun aikuiset luovat vuorovaikutuksellisilla teoillaan tilaa lapsen äänen esiin kutsumiselle ja kuulemiselle. Tutkimuksemme perusteella vaikuttaa siltä, että perheen yhteinen haastattelu on toimiva tapa lasten ja perheiden tutkimuksessa sekä heidän kanssaan työskenneltäessä.