Moniaistinen katsojakokemus dramaturgiapohjaisessa sirkuksessa

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten moniaistisuus vaikuttaa nykysirkusesityksen katsojakokemukseen. Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää, millaisia merkityksiä musiikki voi luoda sirkusesitykselle. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin sirkuksen kehitysvaiheita, joista johdettiin uusi käsite dramaturgiapohjainen sirkus. Teoreettinen viitekehys rakentui kehollistuneesta kognitiosta, jonka pohjalta käsiteltiin havaintokokemusta, musiikin emootioita sekä esteettisen kokemuksen syntymistä. Empiirisessä tutkimuksessa tutkittiin tarkkailijan havaitsemien emootioiden intensiteettiä ja laatua sekä eri tekijöiden vaikutusta esityksen sisällöllisen ymmärryksen muodostumiseen erityisesti dramaturgian ja kerronnallisuuden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin vertailemalla visuaalisuuteen, auditiivisuuteen ja audiovisuaalisuuteen pohjautuvaa katsojakokemusta keskenään. Tulokset viittasivat siihen, että moniaistisuus nostaa katsojakokemuksen intensiteettiä ja teoksen kokemista tarinallisena. Musiikilla voidaan korostaa sirkuksen yllätyksellisyyttä sekä hämmästyksen ja vaikuttumisen hetkiä. Dramaturgiapohjainen sirkus on monitaiteinen ja sitä kautta multimodaaliseen aistikokemukseen perustuva esityksen muoto. Tämä tutkielma osoittaa, että katsojakokemusta voidaan manipuloida multimodaalisilla menetelmillä. Tulevaisuuden tutkimuksessa olisi syytä paneutua sirkuksen tutkimiseen live-esitysten pohjalta ja perehtyä katsojakokemuksen muodostumiseen sirkuksen eri lajeissa. Sirkusta koskevassa tutkimuksessa katsojakokemusta tulisi mitata myös fysiologisilla mittareilla.