Valmistavan voimaharjoituksen vaikutus ylä- ja alavartalon voimantuottoon

Abstract

Urheilijoiden keskuudessa on yleistä tehdä valmista harjoitus ennen kilpailua, minkä tarkoituksena on parantaa urheilijan suorituskykyä. Tutkimustietoa valmistavan harjoituksen vaikutuksesta suorituskykyyn on kuitenkin rajallisesti. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko valmistavalla voimaharjoituksella vaikutusta suorituskykyyn 4–6 tuntia harjoituksen jälkeen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, onko suoritetuilla maksimi- ja nopeusvoimaharjoituksilla eriäviä vaikutuksia suorituskykyyn.

Tutkimukseen osallistui 14 juniorjääkiekkoilijaa (ikä 16–17 v, pituus 179.4 ± 5.7 cm, paino 76.2 ± 9.0 kg, painoindeksi 23.7 ± 2.6). Tutkittavat suorittivat alkutestit ennen varsinaisia testipäiviä. Alkutesteissä mitattiin tutkittavien paino, pituus ja määritettiin painot testipäivien kuormituksiin. Alkutestien jälkeen tutkittavat suorittivat neljä testipäivää. Kuormituksina oli maksimivoimakuormitus, kaksi nopeusvoimakuormitusta sekä kontrolli. Kontrollissa tutkittavat eivät suorittaneet mitään fyysistä aktiivisuutta. Maksimivoimakuormitus sisälsi takakyykky- ja penkkipunnerrusharjoitteet 6 × 50 %, 4 × 70 %, 3 × 80 %, 2 × 2 × 90 % yhden toiston maksimista. Nopeusvoimakuormitus 1 sisälsi kyykkyhyppyjä 3 × 5 optimikuormalla, sekä takakyykky- ja penkkipunnerrusharjoitteet 5 × 40 %, 4 × 50 %, 3 × 60 % yhden toiston maksimista. Nopeusvoimakuormitus 2 sisälsi sprinttejä 5 × 20 m, aitahyppyjä 4 × 5 ja hyppypunnerruksia 5 × 4. 4–6 tuntia kuormituksen jälkeen tutkittavilta mitattiin voimantuotto ballistisessa penkkipunnerruksessa ja isometrisessä jalkadynamometrissä. Lisäksi tutkittavilta kysyttiin harjoitusvalmius ja koettu kuormittuneisuus sekä mitattiin kehon lämpötila.

Nopeusvoimakuormitukset eivät vaikuttaneet ballistisessa penkkipunnerruksessa mitattuihin muuttujiin, mutta maksimivoimakuormituksen jälkeen ballistisen penkkipunnerruksen huipputeho (p=0.024) heikkeni merkitsevästi verrattuna kontrolliin. Isometrisessä jalkadynamometrissä mitatuissa muuttujissa ei havaittu merkitseviä eroja kuormitusten välillä. Koettu kuormittuneisuus oli merkitsevästi korkeampi maksimivoimakuormituksen jälkeen verrattuna nopeusvoimakuormituksiin (p=0.001). Koetun kuormittuneisuuden, harjoitusvalmiuden tai lämpötilan ja suorituskyvyn välillä ei havaittu korrelaatioita.

Tämän tutkimuksen perusteella nopeusvoimakuormituksen voi tehdä valmistavana harjoituksena, jos urheilija haluaa tehdä kilpailupäivänä harjoituksen. Maksimivoimakuormituksen jälkeen ballistisen penkkipunnerruksen huipputeho heikkeni merkitsevästi, mutta nopeusvoimakuormitukset eivät vaikuttaneet suorituskykyyn. Maksimivoimakuormitusta voidaan suositella lajeihin, joissa ei tarvita ylävartalon voimantuottoa. Urheilijan ja valmentajan on kuitenkin tarpeellista kokeilla erilaisia valmistavia harjoituksia ennen kauden pääkilpailuja.