The relative roles of natural and sexual selection in the evolution of tardigrade gamete morphology

Siittiösolut ovat eläinkunnassa esiintyvistä solutyypeistä monimuotoisin ryhmä. Siittiösoluissa esiintyvän muuntelun on useissa eläintaksoneissa havaittu olevan yhteydessä parittelun jälkeisen seksuaalivalinnan tasoon sekä hedelmöittymisolosuhteisiin. Esimerkiksi, seka-avioisilla lajeilla lajien sisäinen vaihtelu siittiöiden rakenteessa on vähäisempää, kun taas sisäinen hedelmöitys on yhteydessä siittiöiden monimutkaisempaan rakenteeseen. Karhukaiset ovat selkärangattomien eläinten ryhmä, joka on parhaiten tunnettu joidenkin lajien kyvystä vaipua ympäristöolosuhteiden muuttuessa epäsuotuisiksi kryptobioosiin, jopa vuosia kestävään horrostilaan. Karhukaisten lisääntymisbiologia ja sukusolut ovat varsin vähän tutkittuja aihepiirejä, mutta niissä tiedetään esiintyvän valtavasti muuntelua. Tutkielmassani vertailin kahdentoista Macrobiotus-suvun karhukaislajin ensisijaisten lisääntymisominaisuuksien, kuten sukurauhasen suhteellisen koon, sekä siittiöiden ja munien rakenteen, muuntelua lajien sisällä sekä lajien välillä. Lisäksi selvitin luonnonvalinnan ja seksuaalivalinnan suhteellisia vaikutuksia siittiöiden rakenteeseen käyttäen mittareina munien kuorten monimutkaisuutta (luonnonvalinta) sekä siittiösäiliön esiintyvyyttä (seksuaalivalinta). Siittiöiden keskiosan suurempi koko oli yhteydessä siittiösäiliön esiintyvyyteen, mikä viittaa pitkäaikaisen sperman säilömisen vaativan enemmän siittiöiden keskiosien tuottamaa energiaa. Muista eläintaksoneista on tehty samankaltaisia löydöksiä. Munien rakenteellisen vaihtelun ja siittiön kärkiosan koon välillä ei vaikuttanut olevan yhteyttä. Jatkotutkimuksia koiraiden ja naaraiden sukusoluissa esiintyvän rakenteellisen muuntelun yhteydestä rajoittaa tällä hetkellä karhukaisten lisääntymismuotoihin ja parittelukäyttäytymiseen liittyvän aineiston vähäisyys.