Kestävä kulutus ja asenteet : suomalaisten kestävien kulutusasenteiden tarkastelua

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee suomalaisten kestäviä kulutusasenteita. Tarkoituksena on selvittää, onko suomalaisten kulutusasenteissa tapahtunut kehitystä viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, ja millaiset sosiodemografiset taustatekijät ovat yhteydessä yleisiin kestäviin kulutusasenteisiin ja kestävyyttä edistäviin poliittisiin toimiin. Aineistona on käytetty Turun ja Jyväskylän yliopiston suunnittelemaa ja toteuttamaa Kulutus ja elämäntapa Suomessa -aikasarjaa. Aineistot on kerätty vuosina 1999, 2004, 2009, 2014 ja 2019. Tähän tutkimukseen valittiin vuosien 1999–2019 yhdistetystä aineistosta yhteensä kaksi väittämää, joita oli tutkittu kaikkina tutkimusvuosina. Lisäksi vuoden 2019 aineistosta valittiin kahdeksan yleisen kestävän kulutuksen väittämää ja 14 poliittista ohjaamista kuvaavaa väittämää. Analyysimenetelminä on käytetty faktorianalyysia ja varianssianalyysia. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kulutusteoriat, jotka selittävät kestävää kuluttamista ja kulutukseen liittyviä asenteita. Tutkimustuloksista selviää, että kestävät kulutusasenteet eivät ole juurikaan muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Lisäksi tulokset osoittavat, että eri sosiodemografisilla tekijöillä on vaihteleva yhteys yleisiä kestäviä kulutusasenteita ja kestävyyttä edistävien politiikkatoimien asenteita vertailtaessa. Sukupuoli, poliittisen puolueen kannatus ja koulutus ovat yhteydessä vastuullisuutta suosivaan asenteeseen. Poliittisen puolueen kannatus ja koulutus ovat yhteydessä ympäristöystävällistä käyttäytymistä kuvaavaan asenteeseen. Kivihiilen energiarajoituksia sosiodemografisista tekijöistä selittävät sukupuoli, poliittisen puolueen kannatus, ikäluokka ja asuinalue. Metsähakkuiden ja naudanlihatuotannon rajoituksiin ovat yhteydessä puolestaan asuinalue, poliittisen puolueen kannatus, sukupuoli ja koulutus, kun taas hiilidioksidipäästöjen rajoituksiin yhteydessä ovat poliittisen puolueen kannatus, asuinalue, sukupuoli ja koulutus. Päästökaupan vähentämiseen yhteys havaittiin vain poliittisen puolueen kannatuksella ja kotitalouden koolla. Tulokset paljastavat, että suomalaisten yleiset kestävät kulutusasenteet ovat jonkin verran ristiriitaisia verrattuna kestävyyttä edistäviin poliittisen ohjaamisen asenteisiin. Esimerkiksi miesten ja naisten väliset asenne-erot sekä asenne-erot asuinalueiden välillä monimutkaistuvat poliittisen ohjaamisen asenteita tarkasteltaessa. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että mitä yleisemmällä tasolla kestävyydestä puhutaan, sen myönteisempiä suomalaiset ovat muutoksiin.