Ikääntyneiden varhaisen kuntoutustarpeen tunnistaminen : kahden ryhmän vertailu

Abstract

Väestö ikääntyy ja tämä tuo haasteita sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteeseen ja väestön terveydentilaan. Suurin osa ikääntyneistä haluaa asua kotonaan, jonne tulee suunnata myös kuntoutuspalveluita, kuten ja koti- ja arkikuntoutusta. Valtakunnallinen linjaus Suomessa on, että raskaista palveluista tulisi suunnata kohti ennaltaehkäiseviä palveluita. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, eroaako arkikuntoutusta toteuttavien kuntien ikääntyneet lähtötilanteessa toimintakyvyn ja kivun suhteen verrokkikuntien ikääntyneistä. Tällaista kuntoutukseen valikoitumista ja varhaisen tunnistamisen asetelmaa ja sen merkitystä ei ole aiemmin tutkittu ikääntyneillä Suomessa. Tutkielman aineisto on saatu tekeillä olevasta Satu Niskasen väitöskirjasta: Ikääntyneiden arkikuntoutuksen vaikuttavuus kotihoidossa. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat kotona asuvat yli 65- vuotiaat ikääntyneet, jotka ovat kotihoidossa tai joilla on riski siirtyä ympärivuorokautisen hoidon tai kotihoidon asiakkaaksi toimintakyvyn alenemisen vuoksi. Tärkeimpänä poissulkukriteerinä olivat ikääntyneet, joiden kognitiivinen toimintakyky oli kohtalaisesti tai vakavasti alentunut. Arkikuntoutusaineisto on saatu yhdeksästä kunnasta Keski-Suomesta ja verrokkiaineisto on saatu yhdestä kunnasta Länsi-Suomesta. Arkikuntoutuskuntien arkikuntoutukseen valikoituneita ikääntyneitä (N=90) verrattiin toimintakyvyn sekä kivun suhteen verrokkikuntien kotikuntoutukseen valikoituneita ikääntyneitä (N=28). Muuttujina olivat RAI- arvioinnista saadut ADL ja IADL – toiminnot sekä kipu. Tämän lisäksi tutkittiin, muovaako kognitio (CPS) ja masennus (DRS) näitä yhteyksiä. Tilastollisessa analyysissä käytettiin t-testiä sekä yhdysvaikutusta tutkittiin kovarianssianalyysillä (ANCOVA). Tuloksissa havaittiin, että arkikuntoutusryhmällä oli tilastollisesti merkitsevästi parempi toimintakyky päämuuttajassa IADL- toimintojen (p=0.001) suhteen verrattuna verrokki ryhmään. ADL- toiminnoissa oli myös keskiarvollista eroa (MD 1.2), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0.259). Kivun suhteen ryhmän eivät eronneet toisistaan (p=0.98). Kun analyysissä otetiin huomioon kovariantit CPS ja DRS, niin huomattiin CPS:n heikentävän yhteyttä IADL- toiminnoissa (p=0.066) ja ADLtoiminnoissa (P=0.357). T-testin mukaan kognitio oli arkikuntoutustyhmässä tilastollisesti merkitsevästi parempi (p=0.001). DRS ei vaikuttanut ryhmien välisiin eroihin ADL- tai IADL- toiminnoissa Tulosten perusteella arkikuntoutuskunnissa kuntoutukseen valikoituu toimintakyvyltään keskiarvollisesti hieman parempikuntoisia ikääntyneitä. Ryhmien välinen ero todellista toimintakykyä tarkastellessa oli melko pieni. Ainoastaan kognition osalta tulos oli tilastollisesti ja kliinisesti merkitsevä. Tulos voi olla merkityksellinen, koska tutkimusten mukaan ikääntyneiden kuntoutus on sitä vaikuttavampaa, mitä aiemmin se aloitetaan. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta suuremmalla otoskoolla ja kuntaotannalla sekä mikä merkitys arkikuntoutuksella todellisuudessa on kuntoutukseen valikoitumisprosessissa.