Neljän yhdistetyn maajoukkueurheilijan harjoittelu ja heidän kokemuksensa psyykkisestä valmennuksesta

Yhdistetyn hiihto on perinteinen talvilaji, jossa yhdistyvät mäkihyppy ja maastohiihto. Mäkiosuus vaatii urheilijalta taitoa sekä räjähtävyyttä ja hiihto-osuus hyvää kestävyyttä sekä taktista osaamista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten neljän suomalaisen yhdistetyn maajoukkueurheilijan harjoittelu rakentuu ja mitkä harjoittelun tunnuspiirteet ovat yhteydessä testitulosten ja kilpailumenestyksen paranemiseen. Toinen tavoite on selvittää urheilijoiden psyykkisen harjoittelun toteutumista ja sen merkitystä heille. Tutkimukseen osallistui neljä (n=4) suomalaista yhdistetyn urheilijaa, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet yhdistetyn maajoukkueeseen edellisen kuuden vuoden aikana. Keskimäärin maajoukkue koostuu kuudesta urheilijasta. Tutkimuksen aineisto koostui urheilijoiden täyttämistä harjoituspäiväkirjoista, testi- ja kilpailutuloksista sekä tutkittaville teetetystä haastattelusta. Harjoituspäiväkirjat olivat vuosien 2012–20 ajalta. Aineiston määrällinen osuus analysoitiin tulkitsemalla ja vertailemalla aineistoa sekä havainnollistamalla tuloksia graafisella kuvaamisella. Tutkimuksen laadullinen osuus toteutettiin hyödyntämällä puolistrukturoituja haastatteluita sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Urheilijat harjoittelevat kauden aikana keskimäärin 716 +/- 37 tuntia, josta kestävyysharjoittelua on 467 +/- 31 tuntia ja mäkiharjoittelua 190 +/- 19 tuntia. Kestävyysharjoitteluun käytetään 65,4 %, mäkiharjoitteluun 26,5 % ja muuhun harjoitteluun 8,1 % kokonaisharjoitteluajasta. Kestävyysharjoittelusta 92 % on perus-, 4 % vauhti- ja 4 % maksimikestävyys harjoittelua tai kilpailuja. Urheilijoiden väliset erot harjoittelussa ovat suurimmat mäki- ja pienimmät kestävyysharjoittelussa. Tutkittavista paremmin kilpailuissa menestyneet ovat nuorempina panostaneet suhteessa enemmän mäkiharjoitteluun ja kasvattaneet vuosittaista kestävyysharjoittelun määrää tasaisemmin. Tutkittavat kokivat psyykkisellä harjoittelulla olevan itselleen suuren merkityksen. Haastatteluiden perusteella harjoittelun nähtiin jakaantuvan kahteen osaan. Ensimmäinen oli konkreettiset harjoitteet kuten mielikuvaharjoittelu ja toinen osa liittyi arkielämän tapahtumiin kuten ruokapöytäkeskusteluihin ja oman ajattelun ohjaamiseen arjessa. Kilpailutilanteen jännitystä ja suoriutumista helpottavia keinoja olivat esimerkiksi mielikuvan läpikäynti sekä hengitykseen keskittyminen. Tärkeimmäksi asiaksi psyykkisessä harjoittelussa koettiin sen arkea ja urheilun ulkopuolista elämää helpottava vaikutus. Harjoitusmäärien kasvattamisella tai testituloksien parantumisella ei näyttänyt olevan selvää vaikutusta kilpailumenestyksen kehittymiseen. Psyykkinen harjoittelu vaikuttaa olevan tärkeä osa urheilijoiden elämää. Suurin merkitys sillä koetaan olevan oman arjen hallinnassa. Pienellä määrällä tutkittavia yksittäisen urheilijan tulosten vaihtelu esimerkiksi loukkaantumisen johdosta vaikuttaa nopeasti keskinäisen vertailun luotettavuuteen. Harjoitusmäärien osalta tutkimustuloksia voidaan hyödyntää muiden huipulle tähtäävien yhdistetyn urheilijoiden harjoittelun suunnittelussa. Testitulokset antavat näiden ominaisuuksien osalta nuoremmille urheilijoille tavoiteltavia raja-arvoja. Huipulle tähdätessä harjoittelun puolesta huomioitavaa on riittävä mäkiharjoittelu, koska kilpailuissa menestymisen edellytyksenä on mäkiosuudella pärjääminen.