The state of our software

Ihmisen kyky symboliseen kommunikaatioon (kieli) ja konseptuaaliseen ajatteluun (mieli) erottaa meidät muista eläimistä. Kun kieltä ja mieltä käytetään sosiaalisesti ja lisätään yhteisön kokemuksista tiivistynyt viisaus, syntyy kulttuuri. Kulttuuri voidaan nähdä mekanismina, joka edistää yhteisön yhteenkuuluvuutta ydinperheen ulkopuolella. Sen lisäksi kulttuurin voidaan nähdä nostavan yksilön selviämismahdollisuuksia maailmassa tekemällä hänestä sosiaalisesti hyödyllisen, hyväksytyn ja halutun. Kulttuuri voidaan nähdä eräänlaisena lisäohjelmana (software), jota biologisiin ominaisuuksiin perustuva koneemme (hardware) pyörittää. Osa kulttuurisesta ohjelmoinnista tapahtuu kouluissa oppiaineiden parissa sekä piilo-opetussuunnitelman kautta. Piilo-opetussuunnitelma tarkoittaa sitä mitä kouluissa opetetaan, mutta mitä ei näkyvästi julisteta opetettavan, esimerkiksi asenteita ja käyttäytymistä. Kielenopetuksella ja kulttuurisen tiedon siirrolla on tunnettu yhteys. Opetusmateriaalit antavat jonkinlaisen kuvan kohdekielen kulttuurista, välittävät arvoja, asenteita, ja niin edelleen. Tässä tutkimuksessa tutkin suomalaista englannin tekstikirjaa lukiotasolta. Tavoitteenani oli löytää millaista kulttuurista tietoa / ohjelmointia kirja sisältää a) kulttuurisen tiedon muodossa ja b) piilo-opetussuunnitelman muodossa. Keräsin tekstimuotoista dataa kirjan pääluvuista (Key Texts) ja analysoin dataa aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Muodostin datasta 7 temaattista kategoriaa järjestääkseni ja kuvatakseni löydoksiäni: 1. Individualismi (Individualism) 2. Kulttuurinen itsetietoisuus (Cultural self-consciousness) 3. Psykologisaatio (Psychologisation) 4. Globaali yhtenäisyys (Global unity) 5. Konservatiivinen ääni (Conservative voice) 6. Mikä on suosittua on hyvää (What is popular is good) 7. Tulevaisuus (The future)