Liikuntapoliklinikalla ohjatun liikuntahoidon vaikutus fyysiseen toimintakykyyn, kehonkoostumukseen ja liikunnan lisäykseen

Abstract

Vahvan tutkimusnäytön mukaan liikuntahoidolla voidaan vaikuttaa positiivisesti fyysiseen kuntoon ja toimintakykyyn potilailla, jotka sairastavat kroonisia sairauksia. Liikuntahoidolla voidaan saada aikaan muutoksia niin fyysisessä toimintakykyisyydessä kuin kehonkoostumuksessa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako liikuntalääketieteen poliklinikan liikuntahoito potilaiden kehonkoostumukseen tai toimintakykyisyyteen, ja onnistuvatko potilaat todellisuudessa lisäämään liikuntaa. Tutkittavia tarkasteltiin myös alaryhmittäin jakamalla tutkittavat liikuntaa lisänneiden ja ei-lisänneiden ryhmiin. Lisäksi analysoitiin kehonkoostumuksessa ja toimintakykyisyydessä tapahtuvien muutosten korreloitumista toisiinsa. Tutkielman aineisto on kerätty Keski-Suomen keskussairaalan liikuntalääketieteen poliklinikan potilastiedoista. Tutkimukseen sisällytettiin potilaat, jotka olivat seurannassa vähintään kuusi kuukautta ja he eivät olleet käyneet lihavuusleikkauksessa seurannan aikana (n=106). Liikuntalääketieteen poliklinikalla potilaat saivat yksilöllisesti mukautettua liikuntahoitoa.

Kuuden kuukauden seurannan aikana koko tutkimusjoukko lisäsi lihaskuntoharjoittelua merkittävästi (p<0,001). Fysioterapeutin arvioima potilaiden toimintakykyisyys parani etenkin liikuntaa lisänneillä tutkittavilla. Tämä näkyi myös toimintakykyisyyttä kuvaavien muuttujien tilastollisesti merkitsevinä muutoksina (p<0,001–0,004) alkutilanteen ja 6 kk kontrollin keskiarvovertailussa. Kehonkoostumus parani koko tutkimusjoukossa painon, BMI:n ja lihasmassan osalta. Liikuntaa lisänneillä kehonkoostumus parani myös tilastollisesti viskeraalisen rasvan osalta (p=0,004). Koko tutkimusjoukossa rasvaprosentin ja viskeraalisen rasvan vähentyminen korreloivat toistensa kanssa (rp =0,682, p<0,001).

Todellinen liikunnan lisääminen näkyi suurempina positiivisina muutoksina kehonkoostumuksessa ja toimintakykyisyydessä. Myös kaikkien tutkittavien samanaikaisissa tarkasteluissa havaittiin positiivisia muutoksia, vaikka kaikki eivät olleet lisänneet liikuntaa. Tutkielman tulokset ovat linjassa aiemman tutkimusnäytön kanssa ja puoltavat liikuntahoitoa tulevaisuudessa. Aiheesta tarvitaan edelleen lisää tutkimustietoa oikean elämän tilanteissa. Aiempaa systemaattisempi ja laajempi hoitotulosten kirjaaminen auttaa tulevaisuudessa jatkotutkimuksen tekemistä liikuntahoitojen eri vaikutuksista.

There is strong evidence of exercise therapy and its benefits to physical fitness and functional capacity in patient with chronic diseases. Exercise therapy can lead to improvements in both functional capacity and body composition. The aim of the study was to identify effectiveness of Central Finland Central Hospital’s Sports and Exercise Medicine Clinic’s exercise therapy to patients’ body composition or functional capacity and were they able to increase physical activity. The patients were also monitored by dividing the subjects into subgroups of those who increased physical activity and who did not. In addition, the correlation of changes in body composition and functional capacity was analyzed. The data for the study was collected from medical records at the hospital. The subjects who were under follow-up for at least six months and had not undergone obesity surgery during follow-up (n=106) were included in the study. Patients at the Sports and Exercise Medicine clinic received individually adapted exercise therapy.

During the six-month follow-up, the entire study group increased resistance training significantly (p<0.001). Functional capacity assessed by physiotherapist improved especially in the group who had increased physical activity. This was also reflected in statistically significant changes (p<0.001–0.004) between the initial situation and 6 months follow-up. Body composition improved across the study group for weight, BMI, and muscle mass. Among those who increased physical activity, body composition also improved statistically significantly for visceral fat area (p=0.004). For the whole study group, the reduction in body fat percentage and visceral fat correlate with each other (rp=0.682, p<0.001).

The increase in physical activity was shown in greater positive changes in body composition and functional capacity. Furthermore, simultaneous analysis of all subjects found positive changes, although not all had increased physical activity. The findings of the study are in line with previous research evidence and advocate exercise therapy in the future. More research is needed on the patients in the real-life trials. Systematic and more comprehensive recording of the effects of exercise therapy will help in the future to conduct further research on exercise therapy in real life circumstances.