Sosioemotionaalisen kehityksen tuen tarpeille rakentuvat merkitykset varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen asiakirjoissa

Dokumentaation merkitys on viime vuosina korostunut varhaiskasvatuksessa. Kirjaamisen merkitykset ja sisällöt eivät kuitenkaan aina ole neutraaleja tai lapsen kannalta optimaalisia. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä osa-alueilla sosioemotionaalisen kehityksen tuen tarpeet ilmenevät, millaisia diskursseja näille tuen tarpeille rakentuu ja miten näitä merkityksenantoja rakennetaan kielellisin keinoin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen asiakirjoissa ammattipositiosta käsin. Tutkimusaineisto koostui ammattilaisten laatimista, 21 lapsen pedagogisista asiakirjoista. Diskurssianalyysi toimi tutkielman analyyttisenä viitekehyksenä. Diskurssianalyysin lisäksi tutkielmassa hyödynnettiin sisällönanalyysin keinoja sekä lingvistisiä menetelmiä. Tulosten perusteella sosioemotionaalisen kehityksen tuen tarpeiden voitiin nähdä ilmenevän neljällä osa-alueella, jotka olivat tunteiden säätely ja ilmaisu, arjessa toimiminen, vertaissuhteet ja leikkitaidot sekä lapsen piirteet. Sosioemotionaalisen kehityksen tuen tarpeille rakentui kuusi diskurssia, joita olivat vallankäytön, kehittyvien taitojen, puuttuvien taitojen, tuen tarpeen, tilannesidonnaisuuden ja vaikeuksien diskurssi. Lapsi asemoitui sekä aktiiviseksi että passiiviseksi diskurssien sisällä saaden kapinoivan lapsen, kehityksen subjektin ja objektin, osaamattoman ja epäonnistuvan lapsen, avun tarvitsijan, tuen kohteen, olosuhteiden uhrin ja vaikeuksien kanssa kamppailevan lapsen position. Ammattilaisen rooli vaihteli puolestaan välttämättömästä olemattomaan. Tutkielman tarkoituksena on herätellä ammattilaisia huomioimaan ja pohtimaan kirjauksissa käytetyn kielen sisältämiä merkityksiä sekä vaikutuksia.