Innovaatio-osaamisen kehittämisen vaikuttavuus

Elämme innovaatiokautta, jossa on jo yleistä tietoa se, että luovuus ja innovatiivisuus ovat yritysten elinehto. Finanssialalla luovuus ja innovatiivisuus ovat hintakilpailukyvyn ohella erittäin tärkeitä menestystekijöitä. Tämä tapaustutkimus käsittelee innovaatio-osaamisen kehittämisohjelman – Innovaatioboksi-ohjelman – vaikuttavuutta OP Ryhmän kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida kehittämisohjelman vaikuttavuutta ja sitä estäviä ja edistäviä tekijöitä osallistujien henkilökohtaisten kokemusten kautta. Tutkimuksen teoriaosa käsittelee henkilöstön koulutuksen ja kehittämisen vaikuttavuuden arviointia sekä innovaatio-osaamisen osa-alueita Innovaatioboksi-ohjelman kattamien aihepiirien kautta. Vaikuttavuuden arvioinnissa painotus on Kirkpatrickin neljän tason mallissa, jota myös sovelletaan tämän tutkimuksen empiriaosuudessa. Innovaatio-osaamisen osa-alueista tarkastellaan luovuutta, erityisesti luovaa ajattelua, sekä innovaattorin taitoja. Lisäksi käsitellään luovaa minäpystyvyyttä. Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselyllä ja teemahaastatteluilla. Kyselyllä kerättyä aineistoa on analysoitu yksinkertaisten laskennallisten tekniikkojen avulla määrälliseen kuvailevaan muotoon ja haastatteluilla kerättyä aineistoa on analysoitu narratiivista analyysiä hyödyntäen kokemuksia kuvaaviksi tarinoiksi. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että Innovaatioboksi-ohjelmalla on vaikuttavuutta ohjelman suorittaneiden parissa vähäisesti tai vain jonkin verran, mutta koska ohjelma jää kesken huomattavalla määrällä, on ohjelman kokonaisvaikuttavuus vähäinen. Merkittävin vaikuttavuutta estävä tekijä on esihenkilöiden ja johdon tuen puute, joka on ohjelmasta riippumaton tekijä. Tämä ilmenee siten, että suurella osalla vastaajista ei ole työaikaa käytettävissään Innovaatioboksi-ohjelmaa varten. Vaikuttavuutta edistävimmät tekijät liittyvät ohjelman materiaaliin sekä työntekijän autonomiaan ja motivaatioon.