Lapsen vieraannuttamisen tarkastelu eroperheissä perhesysteemisen teorian valossa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa käsitellään lapsen vieraannuttamista ilmiönä ja perheen sisäisenä konfliktina, jonka voidaan katsoa kiinnittyvän perheen vanhempien parisuhteen päättymiseen. Avo- ja avioerot ovat normalisoituneet yhteiskunnassamme ja niiden myötä muodostuu uusia, monimuotoisia perheitä ydinperhemallin rinnalle, jota pidetään edelleen tyypillisenä perhemallina. Perheen vanhempien ero voi kuitenkin synnyttää tai edesauttaa konflikteja, joista yhtenä voidaan pitää tässä tutkielmassa käsiteltävää lapsen vieraannuttamista. Lapsen vieraannuttamisessa toinen vanhempi pyrkii tahattomasti tai tarkoituksenmukaisesti vaikuttamaan negatiivisella tavalla lapsen ja vieraannuttamisen kohteena olevan vanhemman väliseen vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteeseen. Vieraannuttaminen on prosessi, jossa ajalla ja etäisyydellä on suuri merkitys.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsen vieraannuttamista prosessina ja ilmiönä, ja käytetään hyväksi Michael E. Kerrin & Murray Bowenin määrittelemää, perhesysteemistä teoriaa. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Salvador Minuchinin omaa käsitystä perhesysteemistä perheen sisäisten subsysteemien kautta. Perhesysteemissä ajattelumallissa hahmotetaan perhettä vuorovaikutukselle perustuvana, emotionaalisena yksikkönä. Jokainen perheenjäsenen vaikuttaa ja saa vaikutuksensa perhesysteemin toiminnasta. Perheet ovat hierarkkisia kokonaisuuksia, joissa jakautuvat perheenjäsenten roolit. Tutkimuskysymyksenä toimii, kuinka lapsen vieraannuttamista voidaan hahmottaa perhesysteemisen teorian valossa ja miten ilmiön seuraukset näkyvät perheenjäsenten välisissä suhteissa. Lisäksi tutkielmassa jäsennetään työskentelytapoja, joilla voidaan tukea perhesuhteiden jatkuvuutta, erityisesti lapsen ja vieraannuttamisen kohdevanhemman välisen suhteen eheytymistä. Toteutustapana on käytetty kirjallisuuskatsausta.

Tutkielmassa hahmotetaan, kuinka lapsen vieraannuttamisella on monimuotoisia vaikutuksia perhesysteemin toimintaan, sekä kuinka epätasapainoisella perhesysteemillä saattaa myös olla edesauttava vaikutus lapsen vieraannuttamisen kaltaisten toimintojen kehittymiselle. Perhesuhteiden jatkuvuuden takaamiseksi on kehitetty moninaisia työskentelymuotoja, jotka koskettavat myös sosiaalityön kenttää, esimerkiksi moniammatillisuuden kautta. Tukea tulee tarjota yksilöllisesti kaikille vieraannuttamisen osapuolille ja myös mahdollisuuksien mukaan koko perhesysteemiä tukevalla tavalla. Keskiössä on etenkin lapsen ja vieraannuttamisen kohdevanhemman välinen suhde, jonka eheyttämisellä pyritään takaamaan vieraannuttamisesta särkyneen kiintymys- ja vuovaikutussuhteen jatkuvuus.