Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi työn kuormittavuuden ja työssä jaksamisen näkökulmasta

Tässä tutkielmassa tarkoituksena on tutkia sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia työn kuormittavuuden ja työssä jaksamisen näkökulmasta. Tutkielmani on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkastelen yhteensä 18 kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta, joissa käsitellään sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia. Tutkielman aineisto on analysoitu teemoittelulla, jonka avulla aineistosta muodostui tutkimuskysymyksiini vastaavia tuloksia. Sosiaalityössä tehdään vaativaa työtä ja työskennellään haasteellisten asiakasryhmien kanssa, jolloin työhyvinvoinnin merkitys korostuu. Tutkimusten mukaan sosiaalityöntekijöiden on havaittu kokevan muita ammattiryhmiä vähemmän työn hallintaa ja voimakkaampaa työn kuormittavuutta. Sosiaalityössä työntekijän työssä jaksamiseen vaikuttavat moninaiset tekijät, joita tarkastelemalla on mahdollista löytää työhyvinvoinnin vahvistamiseen merkittäviä keinoja. Aiemman tutkimuksen perusteella sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin, työn kuormittavuuteen ja työssä jaksamisen voidaan nähdä vaikuttavan kolme asiaa: työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet ja resurssit (mm. Kheswa Jabulani G. 2019; Salo ym. 2016), työn sisällöstä nousevat asiat (mm. Marc & Osvat 2013; Töttö ym. 2019) sekä työn tekemiseen liittyvät rakenteelliset seikat (mm. Maija Mänttäri-van der Kuip 2015a; 2015b; 2015c). Tässä tutkielmassa saadut tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa. Tutkielman tuloksissa todetaan, että työn kuormitusta lisäävät muun muassa suuret asiakasmäärät, vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön sekä yhteiskunnan taloudellinen tilanne. Työssä jaksamista tukevat muun muassa esimiestyöskentely, työntekijän psyykkiset voimavarat sekä työntekijän kokemus työn arvostuksesta. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin vaikuttaa laaja joukko monisyisiä tekijöitä. Monet näistä tekijöistä vaikuttavat jo itsessään vahvasti sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin, kuten suuret asiakasmäärät tai mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä. Lisäksi näiden tekijöiden yhteisvaikutus työhyvinvoinnin kannalta on olennaisen suuri. Näiden tekijöiden muokkaamiseksi, työn kuormituksen vähentämiseksi ja työssä jaksamisen parantamiseksi vaaditaan runsaasti panostamista työntekijältä itseltään, työyhteisöiltä, työnantajilta sekä lisäksi erilaisia yhteiskunnallisia toimia ja myönteistä tahtotilaa poliittiseen päätöksentekoon sosiaalityön yhteiskunnallisen aseman vahvistamiseksi.