Erilaisten harjoituskuormitusten akuutit vaikutukset hermolihasjärjestelmän nopeusvoimaominaisuuksiin joukkuevoimistelijoilla

Johdanto. Harjoitusvasteet ovat urheilijoilla yksilöllisiä ja niihin vaikuttavat muun muassa urheilijan harjoitustausta sekä käytetty kuormitustapa. Murrosikä vaikuttaa tytöillä etenkin kehonkoostumukseen ja sitä kautta suorituskykyyn. Nopeusvoimalla tarkoitetaan mahdollisimman suuren lihasvoiman tuottamista mahdollisimman lyhyessä ajassa ja se on tärkeä ominaisuus joukkuevoimistelussa hypyissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten harjoituskuormitusten akuutteja vaikutuksia hermolihasjärjestelmän nopeusvoimaominaisuuksiin joukkuevoimistelijoilla sekä palautumisen taso vuorokausi harjoituksen jälkeen. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 27 naispuoleista joukkuevoimistelijaa, jotka jaettiin kuukautisten alkamisen perusteella puberteetti- (n=11) ja postpuberteettiryhmiin (n=16). Tutkimus koostui alkumittauksista ja kolmesta eri kuormituskerrasta sekä vuorokausi kuormituskertojen jälkeen olleista palautumismittauksista. Kuormituskerroilla suoritettiin alkuun joko plyometrinen, kestävyys- tai lajinomainen kuormitus ja tämän jälkeen jokaisella kuormituskerralla samanlainen lajiharjoitus. Voimistelijoilta mitattiin suoritusten jälkeen kevennyshyppy, isometrinen jalkojen ojentajalihasten maksimivoima sekä 100 ms aikana tuotettu voima, laktaattipitoisuudet 2 ja 4 minuuttia suorituksen jälkeen sekä harppahypyn korkeus, lentoaika ja ponnistuksen kesto. Tulokset. Plyometrinen kuormitus heikensi tilastollisesti merkitsevästi enemmän isometristä maksimivoimaa postpuberteettiryhmällä ja koko ryhmällä verrattuna kestävyys- (postpuberteetti p=0,008, kaikki p=0,043) tai lajinomaiseen kuormitukseen (postpuberteetti p=0,015, kaikki p=0,023). Lajiharjoituksessa tehdyt kilpailuohjelman suoritukset nostivat tilastollisesti merkitsevästi laktaattipitoisuuksia lähtötilanteeseen verrattuna kaikissa mittauspisteissä. Joukkuevoimistelun ohjelmasuorituksen vaikutus nopeusvoimaominaisuuksiin näkyi akuutisti etenkin 100 ms aikana tuotetussa voimassa jokaisella kuormituskerralla. Palautumismittauksissa tilastollisesti merkitseviä eroja kuormitusta edeltäneeseen lähtötilanteeseen verrattuna oli vain harppahypyn ponnistuksen kestossa plyometrisen (postpuberteetti p=0,003, kaikki p=0,001) ja lajinomaisen kuormituskerran jälkeen (postpuberteetti p=0,011, kaikki p=0,041). Ryhmien välillä ei havaittu suuria tilastollisesti merkitseviä eroja muuten kuin plyometrisellä kuormituskerralla harpan ponnistuksen kestossa useassa eri mittauspisteessä. Pohdinta ja johtopäätökset. Plyometrinen, kestävyys- tai lajinomainen kuormitus vaikuttivat vain muutamien muuttujien kohdalla tilastollisesti merkitsevästi nopeusvoimaominaisuuksiin ja joukkuevoimistelijat palautuivat vuorokauden aikana hyvin. Joukkuevoimistelun kilpailuohjelman suoritus nostaa erityisesti laktaattipitoisuuksia tilastollisesti merkitsevästi lähtötasoa korkeammalle, jolloin harjoittelussa on huomioitava riittävät palautumisajat suoritusten välissä, jotta laktaattipitoisuudet laskisivat. Biologiselta iältään eri vaiheessa olevat voimistelijat eroavat toisistaan etenkin kehonkoostumuksessa, mutta suorituskyvyssä ei kahden ryhmän välillä havaittu suuria eroja.