"Man talar det språket som behövs" : en enkätstudie om sverigefinnars språkliga identiteter

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää ruotsinsuomalaisten ajatuksia ja kokemuksia liittyen heidän kaksikielisyyteensä. Tavoitteena on selvittää, millainen suhde tutkittavilla on sekä ruotsin että suomen kieleen. Samalla tarkastellaan heidän kielellisiä identiteettejään sekä niissä vuosien saatossa tapahtuneita muutoksia. Tutkimus on pääosin laadullinen kyselytutkimus, jonka materiaalit kerättiin puolistrukturoidulla, internetissä vastattavalla kyselylomakkeella. Kysely koostui viidestätoista avoimesta kysymyksestä ja seitsemästä monivalintakysymyksestä. Kyselyt lähetettiin vapaaehtoisille vastaajille Facebookin kautta. Kyselyyn vastasi täysin anonyymisti kahdeksantoista Ruotsissa asuvaa henkilöä, jotka olivat iältään 20–80-vuotiaita. Materiaaleja analysoitiin pääosin kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla mutta monivalintakysymyksiä analysoitiin myös määrällisesti. Tutkimustulosten perusteella kaikki kyselyyn vastanneet pitävät itseään kaksi- tai monikielisinä, ja suurin osa vastanneista pitää äidinkielenään suomea. Informanttien suhde sekä suomen että ruotsin kieleen on vahva. Ruotsin kieltä käytetään päivittäin arjessa erityisesti töissä sekä muita asioita hoidettaessa, kun taas suomi on ennemmin tunnekieli, jonka avulla pidetään yhteyttä suomalaiseen kulttuuriin, sukulaisiin ja ystäviin. Tutkimustulosten perusteella voidaan myös sanoa, että informanttien kielellisissä identiteeteissä on tapahtunut muutoksia vuosien saatossa. Tutkittavien ruotsin kielen taito on parantunut, kun taas suomen kielen taito on heikentynyt. Lisäksi tutkittavat ovat alkaneet arvostaa molempia kieliään aiempaa enemmän.