”Hankala tyttö” : Lisbeth Salander ja erilaisuuden representointi Stieg Larssonin Millenium -trilogiassa

Tutkimuksessa käsitellään Lisbeth Salanderin erilaisuutta ja erilaisuuden representaatioita Stieg Larssonin tunnetussa Millennium-trilogiassa. Erilaisuuden kuvauksia lähestytään poikkitieteellisesti muun muassa kirjallisuuden-, väkivallan- sekä sukupuolentutkimuksen käsitteistön ja tutkimustradition avulla. Tutkimuksen relevanssi perustellaan Millennium-trilogian suosiolla, aiheen kattavuudella sekä trilogian ongelmallisilla teemoilla: teokset käsittelevät raskaita aiheita kuten väkivaltaa, rikollisuutta sekä kaltoinkohtelua. Erilaisuuden representaatiota lähestytään tutkimuskysymyksillä: millä tavoin Lisbeth Salanderin -hahmo esitetään erilaisena, miksi hänet on esitetty juuri näin sekä mitä esitetty erilaisuuden representaatio voisi merkitä. Käsillä oleva tutkielma perustuu pitkälti trilogian romaanien kerronnan tarkasteluun. Tutkimuksessa hyödynnetään esimerkiksi kirjallisuustieteen käsitettä representaatio, sukupuolentutkimuksesta termiä intersektionaalisuus sekä väkivallantutkimuksesta käsitystä väkivaltaisesti toimivasta naisesta. Tutkimuksen metodina toimivat lähiluku sekä käsiteltäessä erilaisia luokkia kuten sukupuolta ja seksuaalisuutta, feministisen kirjallisuudentutkimuksen intersektionaalinen lukutapa. Lähtökohtana sekä kiinnostuksen herättäjänä tutkielman aiheen valintaan toimii Heta Rundgrenin (2015) artikkeli Lisbeth Salander, queerfeministi ja taisteleva naissubjekti. Lisbeth Salander representoi erilaisuuttaan muun muassa ulkonäkönsä, psyykkisten ominaisuuksiensa, naiseutensa sekä väkivaltaisen toimijuutensa kautta. Erilaisuuden representaatiot nähdään tutkimuksessa muun muassa kapinana, haluttomuutena sopia muottiin ja toisten asettamiin kategorioihin sekä esityksinä ”hankalasta tytöstä” tai naisesta. Millennium-trilogia voidaan nähdä kuvauksena sekä kritiikkinä siitä, miltä nuoren naisen tulisi näyttää, että miten hänen tulisi käyttäytyä – ottaa tilaa toimijana. Erilaisuuden takia Lisbeth Salander saa kokea trilogian maailmassa kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta, ja teoksien teemoina voidaankin nähdä tarkkojen, rajoittavien sekä rajattujen määrittelyiden tarpeettomuus. Tutkimuksessa Millennium-trilogia nähdään myös traagisena kuvauksena siitä, mitä yhteiskunnalle ja sen yksilöille voi tapahtua, mikäli yhteiskunnan kaikilla jäsenillä ei ole tasapuolisesti hyvä ja turvallista olla. Lisbeth Salanderin hahmo osoittaa erilaisuuden representaatioillaan, että olemalla oma itsensä myös muutkin voivat päästä irti rajoittavista käsityksistään.