Sporttikummitoiminnan koetut vaikutukset lasten ja vanhempien hyvinvoinnille

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia koettuja vaikutuksia Sporttikummitoiminnalla on ollut siihen osallistuvien lasten ja heidän vanhempiensa hyvinvoinnille. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, minkälaisia syitä vanhemmilla on ollut toimintaan hakeutumiselle. Sporttikummitoiminta on Pelastakaa Lapset ry:n toteuttama varhaisen tuen toimintamuoto perheille, joilla on rajalliset mahdollisuudet tukea lasta liikkumisessa tai harrastuksissa. Sporttikummeina toimivat vapaaehtoiset.

Tutkimuksen aineistona toimivat Sporttikummitoimintaan Pelastakaa Lasten Keski-Suomen aluetoimiston alueella osallistuneiden vanhempien haastattelut. Aineistoa varten on haastateltu 12 vanhempaa puhelimitse syksyllä 2020. Lisäksi kaksi vanhempaa on antanut vastaukset kirjallisena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Amartya Senin ja Martha Nussbaumin toimintamahdollisuuksien teoria sekä sitä täydentäen Toby Fattoren, Jan Masonin ja Elizabeth Watsonin lapsen hyvinvoinnin malli. Aineisto on analysoitu temaattisella analyysilla.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toimintaan on haettu vanhempien ajan, voimavarojen tai taloudellisten resurssien puutteen vuoksi. Toimintaan on haettu myös erityisesti siinä keskeisessä osassa olevan liikunnan vuoksi tai, koska lapsen osallistuminen perinteisiin harrastustoimintoihin on haastavaa. Vanhemmat ovat halunneet lapsen saavan toiminnan kautta mieleistä vapaa-ajan tekemistä ja aikuisen läsnäoloa. Toimintaan hakeutumiseen on ollut yleensä useita syitä. Vanhempien arvioimana Sporttikummitoiminta on vaikuttanut jokaisen lapsen hyvinvointiin positiivisesti. Lapsi on saanut toiminnan kautta mieluista tekemistä, turvallisen aikuisen läsnäoloa ja positiivisia tunteita. Toiminta on myös edistänyt lapsen positiivista käsitystä itsestään, toimijuuden kokemusta sekä fyysistä hyvinvointia. Kaikki vanhemmat yhtä lukuun ottamatta ovat kokeneet toiminnan vaikuttaneen heidän hyvinvointiinsa positiivisesti. Toiminnan kautta vanhempi on saanut jakaa vanhemmuuden kuormaa sekä itselleen hengähdyshetken. Toiminta on myös vähentänyt vanhemman stressiä ja vaikuttanut positiivisesti vanhemmuuden kokemukseen. Toiminta on kuitenkin myös kuormittanut.

Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää arvioidessa liikuntaperusteisten interventioiden hyödyntämisen mahdollisuuksia ennaltaehkäisevän lastensuojelun kontekstissa.