Ellen Thesleffin omavalokuvat : pukeutuminen taiteilijan itseilmaisuna ja fin de siècle -aikakauden kuvastajana

Tutkimuskohteena on suomenruotsalaisen kuvataiteilija Ellen Thesleffin (1869–1954) pukeutuminen, jota on aiemmin tulkittu dandy-habituksen ilmaisustrategiana ja hänen maskuliinista pukeutumistaan on verrattu naisten vallitsevaan muotipukeutumiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tulkita puku- ja roolileikkejä naisten vaihtoehtoisen pukeutumisen näkökulmasta. Tutkimuksessa perehdytään pukeutumisen historian tutkimuksen ohjaamana 1800-luvun pukeutumistyyleihin ja naisten pukeutumiseen vaikuttaneisiin sosiaalisiin ilmiöihin. Opinnäytetyö käsittelee kosmopoliitin kuvataiteilijan Ellen Thesleffin pukeutumista 1890-luvun vaihteessa otetussa valokuvasarjassa. Valokuvissa taiteilija on pukeutunut miesmäisiin asuihin ja asusteisiin, ja asettunut kuvattavaksi omaperäisesti poseeraten. Valokuvat on otettu aikakautena, jota luonnehtivat vuosisadan lopun fin de siècle -aate- ja kulttuurihistoriallinen ilmapiiri ja esteettisfilosofinen symbolismi. Tutkimuksen lähdeaineiston muodostavat neljä Ellen Thesleffin nuoruudenaikaista omavalokuvaa ja kolme muuta valokuvaa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytettiin sukupuolen performatiivista olemusta erittelevää näkökulmaa, jossa Thesleff nähdään omien pyrkimystensä muovaamana persoonallisuutena. Tutkimusmenetelminä käytettiin laadullista visuaalisen kulttuurin tutkimusmenetelmää, joka operoi pukeutumisen historian tutkimuksen lisäksi uuden taide- ja mikrohistorian tutkimusaloilla. Mikrohistoriallisen tutkimusperinteen mukaisesti valokuvat kontekstoitiin laajasti. Tutkielmassa tarkastelun kohteena on kaksi toisistaan erillistä, mutta samaan aikaan ilmennyttä tyyliä. Perinteisempi, runsaasti koristeltu muotipuku on lähtöisin Ranskasta ja toinen miesten vaatetuksesta vaikutteita saanut vaihtoehtoinen pukeutumistapa on kehittynyt Englannissa. Näihin muotisuuntauksiin perehdyttiin perinteisen kulttuurihistoriallisen tyylihistoriakäsitteen ohjaamana. Thesleffin pukuja tarkasteltiin johtolankamenetelmää (Ginzburg, 1996) ja lähilukumenetelmiä (Palin, 2004) hyödyntäen. Tutkimuksen perusteella pääteltiin, että Ellen Thesleffin maskuliiniset vaatteet ja pukeutuminen ilmentävät kansainvälistä vaihtoehtoista tapaa pukeutua- ja esiintyä itsellisenä naisena 1890-luvun vaihteessa. Maskuliinisia asusteita suosiva pukeutuminen liittyi yhteiskunnalliseen murrokseen ja se omaksuttiin työtä tekevien naisten keskuudessa samanaikaisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa.