U16-SM jääkiekkojoukkueen koetun motivaatioilmaston muutokset yhden jääkiekkokauden aikana

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida U16-ikäisten juniorijääkiekkojoukkueen motivaatioilmaston, tavoiteorientaation ja sisäisen motivaation muutoksia yhden jääkiekkokauden aikana. Tutkimuksen alussa selvitettiin pelaajien kokema lähtötaso joukkueen motivaatioilmastosta, heidän tavoiteorientaatiostaan sekä siitä kuinka suuri heidän sisäinen motivaationsa on urheilussa kehittymisen kannalta tärkeitä asioita (lepo, ravinto ja omatoiminen harjoittelu) kohtaan. Tämä tutkimuksen määrällisen aineiston osuus kerättiin kyselylomakkeen avulla. Viimeisen kyselykerran jälkeen pelaajille esitettiin vielä yksi avoin kysymys joukkueen motivaatioilmastoon liittyen. Kohderyhmän muodostivat 15-vuotiaat jääkiekkonuoret. Pelaajia osallistui tutkimukseen yhteensä 27. Joukkueen motivaatioilmastoa mitattiin Perceived Motivational Climate in Sport Questionnaire –2 (PMCSQ-2; Newton, Duda & Yin 2000) – mittarilla. Tavoiteorientaatiota mitattiin Perception of Succes Questioinnaire (POSQ) – mittarin avulla (Roberts, Treasure & Balague 1998). Sisäisen motivaation mittarina tutkimuksessa käytetty IMI – mittari (McAuley, Duncan & Tammen 1989). Mittareiden luotettavuutta arvioitiin Cronbachin alfakertoimen avulla ja ne todettiin luotettaviksi, aivan kuten aikaisemmissa tutkimuksissa. Kyselylomakkeen kaikissa väittämissä käytettiin Likertin 5-portaista asteikkoa (1= täysin eri mieltä…5= täysin samaa mieltä). Aineiston käsittelyssä käytettiin IBM SPSS Statistics 26 –ohjelmaa. Tutkimuksen määrällisen osuuden tulosten keskiarvoja verrattiin yksisuuntaisella varianssianalyysilla. Mittareiden summamuuttujien normaalisuus testattiin Kolmogorov-Smirnov testillä. Avoimen kysymyksen vastauksia analysoitiin teemoittelun avulla ja niistä saatujen tulosten avulla tuotettiin lisäarvoa tilastollisesti merkittävien muutoksien syihin. Kohdejoukon pelaajien kokema kilpailusuuntautunut motivaatioilmasto kasvoi kauden aikana, mutta pysyi kuitenkin selkeästi alemmalla tasolla kuin tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto. Pelaajien tavoiteorientaatio ja sisäinen motivaatio urheilussa kehittymisen kannalta tärkeitä asioita (lepo, ravinto ja omatoiminen harjoittelu) kohtaan pysyi lähes samalla tasolla koko kauden ajan. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että jää- ja pelikausi nostaa kilpailusuuntautuneen motivaatioilmaston määrää tilastollisesti merkittävästi. Kilpailusuuntautuneisuuden kasvaminen motivaatioilmastossa ei vaikuttanut tehtäväsuuntautuneisuuteen, vaan se pysyi samalla korkealla tasolla, millä se oli kauden alussa. Tehtäväsuuntautuneisuus säilyi hallitsevampana ilmastomuotona, mikä on tärkeää esimerkiksi pelaajan kohdatessa vastoinkäymisiä. Pelaajien tavoiteorientaatio sekä sisäinen motivaatio urheilussa kehittymisen kannalta tärkeitä asioita (lepo, ravinto ja omatoiminen harjoittelu) kohtaan pysyi samalla tasolla tutkimuksen aikana.