Kun henkilöhahmot elävät omaa elämäänsä : kokemuksia henkilöhahmojen toimijuudesta fiktion kirjoittamisessa

Tutkielmani tarkastelee kirjoittajien kokemuksia henkilöhahmojen itsenäiseltä tuntuvasta toimijuudesta fiktion kirjoittamisessa. Kokemus on itselleni fiktion kirjoittamiseni perusta, ja siihen on aina liittynyt jotain tiedostamatonta. Kohdallani ilmiö on syntynyt itsestään, enkä ole osannut selittää, mistä siinä pohjimmiltaan on kyse. Hypoteesini on, että fiktioteksti voi syntyä ilman ennakkosuunnitelmaa: henkilöhahmot alkavat elää omaa elämäänsä. Tutkimuskysymykseni on: millaisia kokemuksia fiktion kirjoittajilla on ilmiöstä, jossa henkilöhahmot elävät omaa elämäänsä? Tutkimusmenetelminäni käytän autoetnografiaa ja temaattista sisällönanalyysiä. Aineistonani ovat kirjoittamisen opintojeni opiskelutehtävät, kirjoittamisaiheiset Messenger-viestini, Stephen Kingin Kirjoittamisesta – Muistelma leipätyöstä sekä Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto. Tutkielmani päälähde on John Foxwellin, Ben Alderson-Dayn, Charles Fernyhoughin ja Angela Woodsin tutkimus ‘I’ve learned I need to treat my characters like people’: Varieties of agency and interaction in Writers’ experiences of their Characters’ Voices. Tulkitsen, että tutkimassani ilmiössä yhdistyy ainakin kolme asiaa: intrapersonaalinen viestintä, flow’n tapainen voimakas uppoutuminen mielikuvitusmaailmaan sekä inspiraation aikana saadut äkilliset ideat. Henkilöhahmojen itsenäiseltä tuntuvassa toimijuudessa voi olla kyse sisäisestä puheesta ja kuvitellusta vuorovaikutuksesta, joissa todelliset elämämme ihmiset ja kirjojemme henkilöhahmot ”elävät” mielikuvituksessamme samaan tapaan. Arvelemme tuntemiemme todellisten ihmisten käyttäytyvän tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa, joten saatamme tehdä samoin myös fiktiivisten hahmojemme kohdalla – vain voimakkaammin, koska luomme heidät kokonaan itse.