Henkilöhahmojen maskuliinisuuden ja feminiinisyyden representaatioita piirrosanimaatiosarjassa Avatar: Viimeinen tuulentaitaja

Erilaiset mediat ovat jatkuvasti läsnä nykyihmisen arjessa. Representaatioiden kautta muun muassa lastenohjelmat välittävät ideoita ja käsityksiä, jotka vaikuttavat edelleen katsojan maailmankuvaan. Myös sukupuolikäsitykset muovautuvat ympäristöstä opittujen normien kautta. Kulttuurisesti konstruoidun sosiaalisen sukupuolen osina myös maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat luonteeltaan liikkuvia, ja niitä koskevat käsitykset muuttuvat eri konteksteissa. Sukupuolia kahtiajakavat ja rajoittavat käsitykset vaikuttavat suoraan siihen, millaisiksi yksilö kokee mahdollisuutensa yhteiskunnassa, joten on tärkeää tutkia sitä, millaisia representaatioita niistä näemme eri medioissa. Tässä tutkielmassa tarkastelen, millaisia maskuliinisuuden ja feminiinisyyden representaatioita animaatiosarjan Avatar: Viimeinen tuulentaitaja (Yhdysvallat/Nickelodeon 2005-2008) henkilöhahmot Avatar Aang, Sokka, Katara ja Toph Beifong tarjoavat. Analysoin näiden henkilöhahmojen suhtautumista maskuliinisiin ja feminiinisiin piirteisiin itsessään ja toisissaan sekä sitä, miten heidän käsityksensä muuttuvat sarjan aikana. Kriitikoiden ylistämä Avatar: Viimeinen tuulentaitaja oli suosittu jo ilmestyessään, ja on vuosien aikana vain kasvattanut suosiotaan. Sarjan fiktiiviseen maailmaan sijoittuvaa uutta sisältöä on tehty tasaisesti alkuperäisen sarjan ilmestymisen jälkeen ja tehdään edelleen, mutta tieteellisiä tutkimuksia suosiosta huolimatta ei ole paljonkaan. Analyysini kannalta tärkeimmät käsitteet ovat maskuliinisuus ja feminiinisyys siten kuin ne länsimaissa perinteisesti määritellään sekä representaatio. Olen myös hyödyntänyt henkilöhahmoteoriaa Essi Variksen (2019) näkemyksiä seuraten. Lisäksi käytän Francis Agnolin (2020) käsitettä animated bodyscape, jonka hän on johtanut Nicholas Mirzoeffin (2005) käsitteestä bodyscape. Analyysimetodeinani ovat sisällönanalyysi sekä lähikatselu. Tutkimuksessa selvisi, että Avatar: Viimeinen tuulentaitaja esittää maskuliinisuuden ja feminiinisyyden melko modernilla tavalla. Tietyt ominaisuudet eivät ole vahvasti sidoksissa vain toiseen sukupuoleen, vaan jokaisessa henkilöhahmossa yhdistyvät omalla tavallaan sekä maskuliiniset että feminiiniset piirteet. Maskuliinisuus ja feminiinisyys täydentävät toisiaan harmonisesti eivätkä ole ristiriidassa, eikä maskuliinisuus jätä feminiinisyyttä hierarkisesti varjoonsa. Vaikka kulttuurinen paine pyrkii välillä erottelemaan ne toisistaan ja pakottamaan yksilön toteuttamaan pelkästään maskuliinisia tai pelkästään feminiinisiä ominaisuuksia, on jopa suositeltavampaa ajaa rohkeasti omia näkemyksiä eteenpäin ja olla ylpeä omasta persoonallisuudesta.