Transkraniaalisen tasavirtastimulaation yhteys välttämismotivaatioon

Transkraniaalinen tasavirtastimulaatio (tDC-stimulaatio) on non-invasiivinen aivojen sähköisen toiminnan muokkausmenetelmä, jota käytetään masennuksen ja ahdistuksen hoidossa. Tasavirtastimulaation vaikutusmekanismi solun toiminnan tasolla tiedetään, mutta laajempi vaikutuksia välittävä neuropsykologinen mekanismi ei ole selvillä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, vähentääkö tasavirtastimulaatio välttämismotivaatiota säpsähdysreaktiolla mitattuna. Oletus tasavirtastimulaation välttämismotivaatiota vähentävästä vaikutuksesta perustuu siihen, että tasavirtastimulaatio lievittää ahdistusta ja ahdistukseen puolestaan liittyy voimistunut välttämismotivaatio. Lisäksi oletus sopii Grimshawin ja Carmelin asymmetrisen inhibition malliin, jossa motivaation suuntaa selitetään aivojen hemisfäärien aktiivisuuden epätasapainon ja havaintotoimintojen vinoutumisen yhteydellä. Lisäksi selvitettiin, miten persoonan ahdistus- ja pelkoherkkyys vaikuttavat tasavirtastimulaation ja välttämismotivaation yhteyteen. Tutkimuksen tuloksia voi hyodyntää kohdennettaessa tDCS-hoidon kohdentamiseen siitä parhaiten hyötyville. Tutkimukseen osallistui 49 koehenkilöä (29,2% miehiä ja 70,8% naisia). Koeryhmä sai anodaalista tasavirtastimulaatiota ja kontrolliryhmä plasebo-stimulaatiota dorsolateraaliselle prefrontaalikorteksille, minkä jälkeen koehenkilöiden säpsähdysreaktioiden voimakkuutta mitattiin heidän katsellessaan tunteita herättäviä kuvia. Tulosten mukaan tasavirtastimulaatiota saaneilla oli kauttaaltaan voimakkaammat säpsähdysreaktiot kontrolliryhmään verrattuna. Säpsähdysreaktion habituaatiossa tai eri tunnetilojen aikaisissa säpsähdysreatkioissa ei ollut eroja stimulaatioryhmien välillä. Tasavirtastimulaatio ei siis vaikuta välttämismotivaation voimakkuuteen, vaikka tasavirtastimulaatio lisäsikin koehenkilöiden reaktiivisuutta. Lisäksi tDCS:n ja välttämismotivaation yhteys ei muuttunut, kun huomioitiin koehenkilöiden ahdistus- ja välttämisherkkyys. Tämä tutkimus ei osaltaan tue asymmetrisen inhibition mallia. Toisaalta tutkimus antaa kohtalaista tukea käyttäytymisen aktivaatio-inhibitio -mallille.