Syö tai tule syödyksi : vaikuttaako ravitsemustila metsämyyrän (Myodes glareolus) ruokailukäyttäytymiseen ja lisääntymiseen petoriskin alaisuudessa?

Saaliseläinten ruokailuun vaikuttavat muun muassa ravitsemustila ja petoriski. Ravitsemustilan vaikutusta ruokailupäätöksiin korkean petopaineen alaisuudessa on tutkittu vasta vähän. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, vaikuttaako ravitsemustila metsämyyrän (Myodes glareolus) ruokailupäätökseen petoriskin alaisuudessa ja vaikuttaako se mahdollisen energiansaannin kautta myyrän lisääntymiseen. Myyrille annettiin laboratoriossa joko 30 % tai 8 % proteiinia sisältäviä pellettejä ja niiden ruokailukäyttäytymistä mitattiin Konneveden tutkimusaseman myyrätarhoissa keinotekoisilla ravintolaikuilla, jotka sisälsivät auringonkukansiemeniä ja hiekkaa. Ravintolaikkujen viereen laitettiin joko lumikon (Mustela nivalis) hajuista tai puhdasta purua. Laikuille jäänestä ravinnosta laskettiin luovutustiheys eli GUD (=Giving-up-density). GUD on osuus ravinnonmäärästä, jonka eläin jättää laikkuun, kun ravinnon etsimisen aika kasvaa sen vähetessä. Myyrien pariteltua tarhoissa naaraat siirrettiin laboratorioon synnyttämään, jossa poikueiden koko ja poikasten paino mitattiin. Luovutustiheyksissä oli eroja vain toisella ja kolmannella viikolla, mutta haju ja ravinto vaikuttivat yhdessä luovutustiheyksiin. Hyvän ravinnon myyrät suosivat puhdasta purua sisältäviä laikkuja ja huonon ravinnon myyrät lumikonhajuisia laikkuja. Eri ravitsemustaustalla olleet naaraat eivät eronneet toisistaan poikueen koossa tai poikasten painossa. Tulokset osoittavat, että huonon ravitsemustilan myyrät ottivat suurempia riskejä kuin hyvän ravitsemustilan myyrät. Ravintokäsittely ei vaikuttanut kuitenkaan myyrien lisääntymiseen.