"Kai siitä on jonkinnäköne ammattiylpeys." : kaivinkoneenkuljettajien työ ja työkuormitus

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata kaivinkoneenkuljettajien työtä ja selvittää työkuormitusta kaivinkonetyössä. Tutkielma on osa Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) ja LAB-ammattikorkeakoulun LUTergo-hanketta, jonka tarkoituksena on luoda simulaatioympäristö, jossa kehitetään työkoneiden suunnittelua ja työergonomiaa. Tutkielman tiedon avulla voidaan kehittää simulaatioympäristöä siten, että siinä voidaan mitata mahdollisimman pätevästi ja luotettavasti kaivinkoneenkuljettajien työkuormitusta. Tutkittavia oli 7. Aineisto kerättiin kesällä 2020. Kunkin tutkittavan sykevälivaihtelua mitattiin (Firstbeat) kolmen vuorokauden (kaksi työpäivää ja yksi vapaapäivä) ajan. Jokaisen tutkittavan yksi työpäivä videoitiin (Gopro-kamera). Lisäksi jokainen tutkittava haastateltiin puolistrukturoidun haastattelun mukaan. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin sisällön erittelyn mukaisesti saaden tietoa kaivinkoneenkuljettajien työstä ja työkuormitustekijöistä. Haastatteluiden sisältämät numeeriset arviot käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Firstbeat-mittaukset analysoitiin SPSS- ja Kubios-ohjelmilla. Videoaineistosta havainnoitiin hetkiä, jolloin Firstbeat-mittauksen kuormitusta kuvaavaa Stress Index (SI) kohosi 25 %:a tai enemmän tutkittavan keskimääräisestä SI-arvosta. Havainnoista kirjattiin havainnointiaineisto, joka analysoitiin sisällön erittelyllä. Haastatteluissa kaivinkoneenkuljettajat kuvasivat työnsä mielekkääksi, mielenkiintoiseksi, monipuoliseksi ja vaihtelevaksi sekä arvioivat työkuormituksensa vähäiseksi tai kohtuulliseksi. Sykevälivaihtelumittausten mukaan stressireaktioiden määrä oli normaali (asteikolla normaali – suurentunut) ja työkuormitusta kuvaava Stress Index (keskiarvo 26,0 sopimuksellista yksikköä) alle tavanomaisen (tavallisesti 80-150 sopimuksellista yksikköä). Stress Index kohosi 25 prosenttia tai enemmän keskimäärin 55 minuuttia 20 sekuntia työpäivän aikana eli 12,6 prosenttia työpäivän kestosta. Haastatteluissa kaivinkoneenkuljettajat kuvasivat palautumisensa melko hyväksi, mutta he kertoivat myöhään illalla valvomisen ja iltaisen alkoholinkäytön heikentävän palautumistaan. Haastattelujen perusteella kaivinkoneenkuljettajien työssä esiintyi fyysisiä ja psykososiaalisia työkuormitustekijöitä. Fyysistä työkuormitusta aiheutti tai lisäsi lapioiminen, nostaminen ja kantaminen, konerikon korjaaminen ja toistotyö, kuten koneen ohjausvipujen käyttö. Työssä ilmeni myös tärinää ja melua. Fyysistä työkuormitusta vähensi tai ehkäisi työkoneella työskenteleminen (istuminen), koneen hyvät mitoitukset, säädöt ja hallinta, vaihtelevat työtehtävät sekä hankalien työasentojen, pitkäkestoisten kiertyneiden asentojen, staattisen työskentelyn ja vaihtelevien lämpöolosuhteiden vähäisyys. Psykososiaalista työkuormitusta aiheutti tai lisäsi tarkkuutta ja varovaisuutta vaativat tehtävät, häiriötekijät (kuten työn keskeytykset), hallinnolliset tehtävät, suuri työmäärä ja työtahti, suuri vastuu, asiakkaiden vaativuus, asiakkaiden asiantuntijuus, asiakkaiden ymmärtämättömyys ja asiakkaiden nuukuus, työkaverin huonotuulisuus, työkaverin ilkeys ja työkaverin pikkutarkkuus sekä tiedonsaannin katkokset. Psykososiaalista työkuormitusta vähensi tai ehkäisi hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön, selkeät ja saavutettavat tavoitteet, työn sujuvuus, hyvä yhteistyö, esimiehen tuki, hyvä johtaminen, tasa-arvo ja tasavertaisuus, hyvä ilmapiiri, yhteisöllisyyden tunne sekä häirinnän ja epäasiallisen kohtelun puute. Videohavainnoinneissa työkuormitusta lisääviksi tekijöiksi todettiin useita toistoyrityksiä vaativat tehtävät, työkoneen tärinä ja heilunta, melu, tarkkuutta ja varovaisuutta vaativat tehtävät, työn keskeytykset, keskusteluhetket, multitasking ja ohjaamon ulkopuoliset tapahtumat, jotka eivät tallentuneet videolle. Tiettävästi kaivinkoneenkuljettajien sekä fyysisestä että psykososiaalisesta työkuormituksesta ei ole aiemmin tehty näin monimenetelmällistä tutkimusta. Vaikka mitatusti työkuormitus oli matala tässä tutkielmassa, koettua työkuormitusta esiintyi kuitenkin kaivinkoneenkuljettajilla. Lisäksi kaivinkoneenkuljettajilla ilmeni tarvetta elintapainterventiolle, jossa vähennetään istumista, lisätään fyysistä aktiivisuutta sekä tuetaan palautumista. Tulevaisuudessa on tärkeää optimoida kaivinkoneenkuljettajien työkuormitus, jotta kuljettajat pysyvät työkykyisinä ja ala säilyy houkuttelevana.