Sosiaalityöntekijöiden kuormittuneisuus lastensuojelussa

Tutkielman tehtävänä on selvittää mitkä tekijät lastensuojelussa kuormittavat sosiaalityöntekijöitä. Tekijöillä tässä tutkielmassa tarkoitetaan psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 15:ta artikkelista ja tutkimuksesta. Sosiaalityöntekijöiden kuormittuneisuudesta lastensuojelussa on tehty vähän tutkimuksia. Tutkielman tarkoituksena on löytää eniten kuormittuneisuutta aiheuttavat tekijät lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä. Sosiaalityössä kuormitustekijöitä ovat muun muassa asiakasvastuu, asiakkaan tunteiden vastaanottaminen ja käsitteleminen. Lastensuojelussa asiakasmäärät ovat olleet tasaisesti kasvussa 2000-luvulta alkaen. Asiakasmäärien kasvu on heijastunut sosiaalityöntekijöiden kuormittuneisuuteen. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokevat muita helpommin loppuun palamista ja sekundaaritraumatisoitumista. Sekundaaritraumatisoitumisella tarkoitetaan liian läheistä samaistumista asiakkaan ongelmiin ja tunnetiloihin, kun työssä kohdataan traumatisoituneita ihmisiä. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että eniten kuormittuneisuutta aiheuttava tekijä lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on työmäärä. Lisäksi lastensuojelussa sosiaalityöntekijöiden kuormittuneisuutta aiheuttavia tekijöitä ovat työhyvinvoinnin puute, resurssien vähyys mikä näkyy sosiaalityöntekijöiden vajeena ja/tai vaihtuvuutena, työn tekeminen yksin, esimiehen tuen vähyys ja sekundaaritraumatisoituminen.