Eksotiikkaa vai ihmisarvoa: Opettajan monikulttuurisesta kompetenssista

Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen Suomessa 1990-luvulta lähtien ja samaan aikaan tapahtunut yhteiskunnallinen murros näkyvät koulun arjessa. Näiden asioiden myötä opettajan yhteiskunnallinen vastuu on lisääntynyt. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa opettajien monikulttuurisia valmiuksia ylläpitää erilaisten oppijoiden arvokkuutta. Opettajan selkiintynyt minäkuva, arvomaailma ja ammatillisuus mahdollistavat myönteisen suhtautumisen elämään ja työhön. Opettajan työ helpottuu, jos koulun ilmapiiri tukee erilaisuuden hyväksymistä opettajien välisen, opettaja-oppilas -välisen sekä koulun ja vanhempien välisen avoimen vuorovaikutuksen kautta. Tutkimus on jatkotutkimus Talibin aikaisemmalle tutkimukselle Toiseuden kohtaaminen koulussa, opettajien uskomuksia maahanmuuttajaoppilaista (1999). Tutkimukseen osallistui 359 opettajaa (naisia 267, miehiä 92) eri puolilla Suomea monikulttuurisissa kouluissa. Vastauksia haettiin seuraaviin kysymyksiin: a) Minkälaiset monikulttuuriset valmiudet opettajilla oli kohdata maahanmuuttajataustaisia oppijoita ja minkälaista ammatillista ja työyhteisöllistä tukea he saivat kouluiltaan ja b) mitä uskomuksia opettajilla oli maahanmuuttajataustaisen oppijan koulunkäynnistä, syrjäytymisestä sekä häneen mahdollisesti kohdistuvasta syrjinnästä. Tutkimusmetodissa yhdistettiin kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen ote. Yhteenvetona voidaan todeta, että monikulttuurisen koulun toteutuminen edellyttää selvää asennemuutosta. Suvaitsevaisuus eri riitä, vaan koulujen on muututtava monikulttuurisuutta arvostaviksi. Jos aitoa vuoropuhelua ei synny, oppilaan mahdolliset ongelmat nähdään helposti kulttuurista johtuvina. Tarvitaan uudenlaisia ja joustavia opetusjärjestelyjä. Todettiin myös, että oppilaan hyvinvoinnista huolehtiminen on rankkaa tunnetyötä, joten opettajien jaksamista on tuettava sekä koulun että yhteiskunnan taholta. Opettajien yhteisöllisyys on edellytyksenä oppilaiden syrjäytymisen ehkäisylle. Lisäksi opettajalta edellytettiin uskoa oppilaan kehitykseen ja yleensäkin laajentunutta ammatillisuutta, mikä sisältäisi myös yhteiskunnallista tietoisuutta ja globaalia vastuuntuntoa.