Roolileikkiin siirtyminen leikin kehitysvaiheena : kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian näkökulma

Abstract

As a part of a larger research project, this study aims to develop the research methodology and the theory of play. More precisely, the aim was to describe and analyse the stage of transition to role play as a developmental psychological and pedagogical phenomenon. The study also serves teacher training and educational practice in day care centers. Four tasks were set for the study. The first task was to construct a theoretical model of the development of play and the transition to role play on the basis of Vygotsky's notions of play. The second task was to define and revise this model in accordance with the theoretical constructs of his followers and the results of previous activity-theoretical observation studies of play. The third task was to analyse in detail the play of a child who was just at the transition stage. The data were collected by videotaping and by observations carried out in a day care center group. Further, the observation instruments developed in the previous activity-theoretical studies and also used in analysing the child's play here were assessed in general and their applicability to studying play in day care centers in particular. The fourth task considered the relation between theory and practice. The results obtained from the analysis of the observation data were compared with the theoretical models to examine how far the play of the child fits these models. The study showed that although Vygotsky described the emergence of role play in some detail, his notions of play do not constitute a fully worked out theory concerning, among others, the development of play or the social aspects of play. Many of these shortcomings have since been redressed, especially in observation studies. These studies, however, do not meet the methodological requirements for studying play from an activity-theoretical viewpoint. According to activity theory, human development is not only a question of individual and social development; it must also be analyzed at the cultural and historical level. By means of the observation instruments used in this study the discrepancy between theory and practice could be demonstrated but not solved. Only some of the observed elements of the child's play could be related to the theoretical models of play, but not even all of these supported the models. The child, for instance, demonstrated an ability to play in imaginary situations, and the content of her play included interpersonal relations. These are features which in Vygotsky and other classics of activity theory are associated with well-developed rather than early role play.

Tutkimuksen tarkoituksena oli osana laajempaa tutkimushanketta kehittää leikin tutkimisen metodia ja samalla leikin teoriaa. Erityisesti tavoitteena oli kuvata ja analysoida roolileikkiin siirtymisen vaihetta kehityspsykologisena ja pedagogisena ilmiönä. Tutkimus palvelee myös varhaiskasvatuskoulutusta sekä käytännön kasvatustyötä lasten päiväkodeissa. Tutkimus käsitti neljä toisiinsa liittyvää tehtävää. Ensimmäinen tehtävä oli muodostaa teoreettinen malli roolileikkiin siirtymisestä Vygotskin leikkiä koskevien käsitysten pohjalta. Toisena tehtävänä oli tarkentaa mallia Vygotskin seuraajien teoreettisten konstruktioiden ja toiminnanteoreettisten pikkulasten leikkiä koskevien observointitutkimusten tulosten avulla. Kolmas tehtävä oli kuvata ja analysoida yhden siirtymävaiheessa olevan lapsen leikkiä päiväkodissa. Aineisto, joka sisälsi muistiinpanoja ja kuvanauhoja lapsen leikistä, analysoitiin aikaisemmissa tutkimuksissa käytetyillä leikin arviointimenetelmillä. Neljäs tehtävä oli tutkia teorian ja käytännön välistä suhdetta, jolloin analyysin tuottamaa kuvaa lapsen leikistä verrattiin teoreettisiin malleihin. Samalla arvioitiin analyysissä käytettyjen arviointimenetelmien soveltuvuutta päiväkodissa tapahtuvan leikin tutkimiseen. Tutkimus osoitti, että vaikka Vygotski on kuvannut roolileikin syntyä paikkapaikoin seikkaperäisesti, hänen käsityksistään ei muodostu esimerkiksi leikin kehityksen tai leikin sosiaalisten aspektien osalta selkeää teoriaa. Vygotskin jälkeen on tartuttu useisiin hänen ajatustensa aukkokohtiin, erityisesti observointitutkimuksissa. Ne eivät kuitenkaan täytä kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian metodologista ehtoa, jonka mukaan inhimillistä toimintaa on tutkittava samanaikaisesti yksilöllisellä, sosiaalisella, kulttuurisella ja historiallisella tasolla. Tutkimuksessa käytetyillä leikin arviointimenetelmillä oli mahdollista osoittaa teoreettisten käsitteiden ja käytännön toiminnan välinen diskrepanssi, mutta ei ratkaista sitä. Observoidun, lapsen leikistä voitiin sijoittaa teoreettisiin malleihin vain joi takin elementtejä, jotka nekään eivät kaikilta osin vastanneet malleja. Lapsi pystyi esimerkiksi toimimaan kuvitteellisessa tilanteessa ja hänen leikkinsä sisältönä olivat ihmisten väliset suhteet. Nämä ovat koulukunnan klassikoiden mukaan jo pitkälle kehittyneen roolileikin piirteitä.