Roolileikkiin siirtyminen leikin kehitysvaiheena : piagetilainen näkökulma

Abstract

The general purpose of this study was to develop the research methodology and theory of play. More precisely, the aim was to describe and analyse the stage of transition to role play as a developmental psychological and pedagogical phenomenon. The study is part of a larger research project and part of a developmental program focusing on enhancing the quality of education in day care centers. Four tasks were set for the study. The first task was to perform a· theoretical analysis of the development of play and the transition to role play on the basis of Piaget's theory of play. The second task was to define and revise this analysis according to the results of piagetian observation studies of play including some critical studies. The third task was to analyse in detail the play of a child who was just at the transition stage. The data were collected by videotaping and by observations carried out in a day care center group. Further, the observation instruments constructed in the previous piagetian studies and also used in analysing the child's play here were assessed in general and their applicability to studying play in day care centers in particular. The fourth task considered the relation between theory and practice. The results obtained from the. analysis of the observation data were compared with the descriptions of the development of play of the theoretical analyses. This formed the basis for the conclusions drawn regarding the development of research methods into play and the work of educators in the field of observing, diagnosing and tutoring play. The study pointed out that the theoretical analyses of play were not able to provide a comprehensive picture of the play of a child who is at the stage of transition to role play. The play of the observed child consisted of considerably more dimensions than it was possible to describe by the appropriate piagetian observation instruments also used in this study. This was especially apparent in the social area, e.g. the role of peers and educators, but also in regard to aspects of content in solitary play. On the basis of the study at least one conclusion can be made: the research into young children's play cannot be based only on a single theoretical point of view.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää leikin tutkimuksen metodia ja samalla leikin teoriaa. Erityisesti tavoitteena oli kuvata ja analysoida roolileikkiin siirtymisen vaihetta kehityspsykologisena ja pedagogisena ilmiönä. Tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta ja osa päivähoidon sisällöllistä kehittämistyötä. Tutkimukselle asetettiin neljä tehtävää, joista ensimmäisessä luotiin teoreettinen analyysi leikin kehityksestä ja roolileikkiin siirtymisestä Piaget'n leikin kehitystä koskevan teorian pohjalta. Toisena tehtävänä oli tarkentaa tätä analyysia piagetilaisten leikkiä koskevien observointitutkimusten tulosten avulla. Kolmas tehtävä oli analysoida yhden siirtymävaiheessa olevan lapsen leikkiä ja kasvattajan toimintaa leikkitilanteessa muistiinpanojen ja kuvanauhojen avulla. Aineisto koottiin observoimalla leikkiä päiväkodissa. Samalla arvioitiin tässä analyysissa käytettyjä piagetilaisia leikin kehityksen kuvaus- ja arviointimenetelmiä yleensä ja erityisesti niiden soveltuvuutta päiväkodissa tapahtuvan leikin tutkimiseen. Neljäs tehtävä koski teorian ja käytännön suhdetta: Observointiaineiston analyysista saatu tieto sijoitettiin teoreettisten analyysien tuottamiin kehityskuvauksiin, minkä perusteella pyrittiin tekemään johtopäätökset sekä leikin tutkimisen menetelmän että kasvattajan leikkiä ohjaavan toiminnan kehittämiseksi. Tutkimus osoitti, että teoreettiset analyysit eivät tuottaneet sellaista kuvausta leikistä, joka olisi kattanut lapsen leikkitoiminnan kokonaisuudessaan tai edes suurelta osin. Observoidun lapsen leikki oli huomattavasti moniulotteisempaa kuin mitä teoreettisten analyysien ja tutkimuksessa käytettyjen kehityskuvaus- ja arviointimittareiden avulla oli mahdollista kuvata. Puutteet menetelmissä koskivat erityisesti sosiaalista aluetta, kuten toisten lasten ja kasvattajan asemaa leikissä, mutta myös yksinleikin sisällöllisiä aspekteja. Tutkimuksen perusteella voidaankin tehdä johtopäätös, että pienten lasten leikkitoimintaa koskeva tutkimus ei voi perustua yksinomaan yhteen teoreettiseen näkökulmaan.