Hyvän lapsen ja kasvattamisen ideaalit – tutkimus aapisten ja lukukirjojen moraalisen kosmologian muutoksista itsenäisyyden aikana

Abstract

Tässä tutkimuksessa käsitellään suomenkielisten aapisten ja lukukirjojen sisältämien opetuskertomusten moraalisia ideaaleja ja niiden muutoksia itsenäisyyden aikana. Minkälaisen maailman ihanne kirjoissa luodaan ja mihin kiinnitetään ajatus, että jokin toiminta tai ajattelu on oikeaa, hyvää ja suotavaa, toinen väärää, pahaa ja torjuttavaa? Aineistona tutkimuksessa on käytetty 57 aapista ja lukukirjaa. Aineisto on analysoitu yhteisöllisen moraalin kosmologisia ominaisuuksia koskevien sosiologisten teorioiden ajatuksin. Mary Douglas käsittelee moraalista kosmologiaa symbolisina järjestyksinä, jotka sisältävät maailman ja ihmisen olemista koskevia, itsestään selvinä pidettyjä oletuksia. Keskeistä moraalisen järjestyksen rakentumisessa on, miten pyhän ja maallisen kategoriat määrittyvät. Kasvatuksen perustana oleva moraalinen kosmologia Suomessa muuttui 1960-luvulle tultaessa. Siihen asti perinteinen pyhään – Jumalan tahtoon – perustunut kasvatuksen moraali, jumalallisen harmonian järjestys väistyi maallisen, hyvinvointivaltion ideaaleihin kiinnittyvän sosiaaliseen harmoniaan perustuvan moraalin tieltä. Tämä merkitsi radikaalia kasvattamisen moraalisen perustan murrosta. Sekä hyvän ja pahan lapsen että lapsen yhteisösuhteen ominaisuudet ja kasvattamisen keinot muuttuivat. Hyvällä lapsella oli jumalallisen harmonian ideaalissa "puhdas sydän" ja luterilaiset hyveet – rehellisyys, nöyryys, tottelevaisuus ja epäitsekkyys. Lapsi sijoitettiin alisteiseen tottelevaisuussuhteeseen vanhempiinsa, isänmaahan ja Jumalaan. Sosiaalisen harmonian ideaalissa hyvällä lapsella on "oikea asenne" ja hän on sopuisa, auttavainen ja ystävällinen. Lasta ei velvoita tottelevaisuus vanhempia ja Jumalaa kohtaan, vaan hän asettuu sopimuksia tehden ja säännöistä neuvotellen hauskuuteen ja hyvään mieleen pyrkivään yhteisöön. Samoin pahan lapsen ominaisuudet muuttuvat synnin määrittämästä ylpeydestä, oman edun tavoittelusta ja valehtelusta vääräksi asenteeksi ja elintavoiksi sekä vääränlaiseksi erottautumiseksi yhteisöstä. Kasvatuskeskustelussa usein esitettävä väite kasvattamisen vaikeutumisesta kiinnittyy siihen, että moraalista järjestystä ei legitimoi transsendentti pyhä yhteisön ulkopuolisena voimana vaan oletus maallisen yhteisön hyvyydestä sinänsä.