Core categories of interpreter competence

Abstract

Tämä pro-gradu tutkii asioimistulkin kompetenssia ja sen tärkeimpiä komponentteja. Tällä hetkellä tulkin kompetenssi tuntuu määrittyvän pitkälti muodollisilla tekijöillä, koulutuksella ja kokemuksella. Vaikka näihin indikaattoreihin nojaaminen on ymmärrettävää, olisi hyödyllistä, jos tulkin todellista kompetenssia voitaisiin tarkastella. Tämä edellyttää tulkin kompetenssin tarkempaa määrittelyä. Toisaalta tämä määrittely voisi auttaa myös tulkkia kehittämään omaa kompetenssiaan. Pyökkimies tutki tulkin kompetenssia haastattelemalla asioimistulkkeja. Tämä on jo hyvin lähellä tämän tutkimuksen tavoitteita, ja toimiikin tässä teoriataustana ja tulkin kompetenssin lähtökohtaisena määrittelynä. Sitä tarkennetaan vertaamalla tutkimuskirjallisuuteen ja hienosäätämällä sitä tulkin kompetenssin arviointiin ja kehittämiseen. Tuloksena on viisi kompetenssikategoriaa: kielitaito, kommunikaatiotaidot, ammattietiikka, tyyneys ja herkkyys tai läsnäolo. Kaksi viimeistä tukevat toisiaan, ja ovat ehkä kategorioista omaperäisimmät. Näiden yhdistelmästä voi syntyä tietoinen mutta hyväksyvä, keskittynyt mutta rento läsnäolo, joka on oikeastaan kaiken hyvin tekemisen perusta ja jonka tulisi olla myös kaiken koulutuksen lähtökohta. Kaksi viimeistä kategoriaa perustuvat teoreettiseen taustaan, etenkin kontekstiherkkyyteen ja puolueettomuuteen, mutta niitä on muokattu yleisempään suuntaan kokemuksen perusteella. Kontekstiherkkyyttä on laajennettu yleisemmäksi tarkkaavaiseksi läsnäoloksi, jota tukee puolueettomuudesta laajennettu tyyneys, eli sisäinen puolueettomuus. Sen lisäksi että tulkin ulkoiset toimet luovat neutraaliutta, niin myös sisäisesti pyritään kantaa ottamattomuuteen. Käytännössä viestin sisällön selkeä tulkkaaminen on usein olennaisempaa kuin tulkkauksen kirjaimellinen vastaavuus.