Työn murros kontrolliyhteiskunnassa

Työn murros -käsite on noussut yhdeksi puhutuimmista ilmiöistä. Monesti käsitettä käytetään hyvin monimerkityksellisesti useissa eri asiayhteyksissä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia merkityksiä työn murros -käsite saa Sipilän hallituksen tulevaisuusselonteon julkaisuissa, miten työn murros -käsite on yhteydessä suomalaisen uuden työn ja työn muutoksen tieteelliseen keskusteluun ja millainen suhde niillä on sekä millaisia poliittisia ulottuvuuksia työn murros diskurssilla on. Tarkoituksenani on tarkastella Sipilän hallituksen tulevaisuuden työtä käsittelevää tulevaisuusselontekoa, johon kuuluvat sen varsinaiset osat 1. ja 2. sekä taustaselvitykset. Olen jäsentänyt ja tulkinnut tulevaisuusselontekoon valikoituneita diskursseja ja työn murrokseen liitettyjä ilmiöitä sekä ehdotettuja politiikkatoimia. Tutkimuksen näkökulma on yhteiskuntafilosofinen. Tutkimuksen lähestymistapana on marxilaiseen tutkimusperinteeseen kuuluva Jussi Vähämäen tietokykykapitalismikäsite sekä Gilles Deleuzen kontrolliyhteiskuntakäsite. Tietokykykapitalismi antaa analyyttisen kehikon ymmärtää työn muuttumisen taustalla olevan talousjärjestelmän arvonmuodostuksen ja tuotantovälineiden muutoksen. Kontrolliyhteiskunta antaa välineitä käsitellä työn muuttumisen ilmiöitä yksilötasolla ja ymmärtää työn murroksen poliittisen hallintamekanismin muotoja. Tutkimustuloksenani esitän, että työn murros on poliittinen työkalu, jolla pyritään edistämään uusliberalistista politiikkaa ja yrittäjyyshenkistä subjektiviteettiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työn murros käsitteellä pyritään merkittävästi muuttamaan pitkään Suomessa vallinnutta yhteisymmärrystä työehdoista ja työmarkkinoista. Tutkimani ilmiö näyttäytyy aineiston valossa vahvistavan monia työn muutoksen kriittisiä tutkimuksia suoraviivaisesti. Voidaan todeta, että Sipilän hallituksen laatima tulevaisuusselonteko on kuvaus siitä, millainen tulevaisuuden työn tulisi olla uusliberalistisen politiikan mukaan.