Humuspitoisen järven kaukokartoitussignaalin ja klorofylli-a:n määritys optisilla kenttämittauksilla

Kaukokartoituksella on mahdollista määrittää kustannustehokkaasti veden optisiin ominaisuuksiin vaikuttavia ainesosia, mutta sen laajempi hyödyntäminen humuspitoisilla sisävesillä edellyttää menetelmien kehittämistä. Kenttämittauksiin pohjautuvia kaukokartoitussignaaleja hyödynnetään esimerkiksi satelliittisignaalien kalibrointiin ja laskentamenetelmien kehittämiseen. Tässä tutkielmassa määritettiin kaukokartoitussignaaleja veden pinnan ylä- ja alapuolisten optisten mittausten sekä luonnollisten optisten ominaisuuksien (IOP) pohjalta Jyväsjärvellä vuonna 2019, testaten samalla pinnan yläpuolisten signaalien heijastuskorjausmenetelmiä sekä klorofylli-a(Chl-a)-pitoisuuden määritystä tuloksista. Kolmella menetelmällä määritetyt kaukokartoitussignaalit korreloivat erinomaisesti (R2 = 0,86–0,95) ja heijastuskorjaus toimi parhaiten humuspitoisen vesistön erityispiirteet huomioivalla menetelmällä. Chl-a-pitoisuus korreloi fluoresenssisignaalin pinta-alan kanssa hyvin (R2 = 0,86) pinnan yläpuolisten ja IOP-pohjaisten kaukokartoitussignaalien erotuksen pohjalta laskettuna ja kohtalaisesti (R2 = 0,47) käytettäessä IOP-signaalien sijaan lineaarisia perustasoja. Kaikkiin kaukokartoitussignaalien määritys- ja heijastuskorjausmenetelmiin liittyi haasteita, joten käytettävät menetelmät on valittava mittaustarkkuus ja käyttötarkoitus huomioiden. Chl-a:n fluoresenssin määritystä kannattaisi tutkia laajemmalla järviaineistolla pinnan yläpuolisten- ja IOP-perusteisten kaukokartoitussignaalien erotuksen pohjalta, jotta lupaavalta vaikuttaneen menetelmän sovellusmahdollisuuksista saadaan yleistettävämpää tietoa.