Maakuntakaavoituksen kehittäminen arvokkaiden luontoalueiden ja metsien hiilivarastojen turvaamiseksi Keski-Suomessa

Abstract

Metsäbiotalouden kasvu on keskeinen tavoite Keski-Suomessa, ja metsien hakkuiden lisääntyessä toimenpiteet luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat entistä tärkeämpiä. Tässä tutkielmassa kehitettiin maakuntakaavoituksen tueksi menetelmiä, joiden avulla voitaisiin parantaa monimuotoisuuden kannalta tärkeiden alueiden ja ilmastonsäätelyssä tärkeiden metsien hiilivarastojen huomioimista alueidenkäytössä. Ensimmäiseksi tutkittiin mahdollisuutta esittää maakuntakaavan yleispiirteiseen luonteeseen sopivia luonnonsuojelun painopistealueita tiheyden arviointiin käytettävän ydinestimointimenetelmän avulla. Keski-Suomen arvokkaita luontokohteita sekä uhanalaisten ja harvinaisten lajien havaintoja sisältävistä paikkatietoaineistoista muodostettiin ydinestimoinnilla tiheyskarttoja. Suuri määrä kohteita voitiin näin esittää helposti ymmärrettävällä tavalla. Tiheyskartoissa havaittavien keskittymien sijainti vastasi suurelta osin aikaisempaa tietoa luontoarvoiltaan tärkeiden alueiden sijainnista, ja ydinestimoinnilla saatu määrällinen tieto mahdollistaa lisäksi keskittymäalueiden objektiivisen rajaamisen ja arvottamisen. On kuitenkin tärkeää huomata, että aineistojen kattavuus, valittu yleispiirteisyyden taso ja kohteille annetut painoarvot vaikuttivat tuloksiin. Luontokohteita painotettiin pääasiassa pinta-alalla, mutta jos halutaan vertailla pinta-alan kattavuuden sijaan ekologista arvoa, painoarvoissa tulisi huomioida kohteiden laatu. Maakuntakaavassa ydinestimoinnin avulla muodostetut luonnonsuojelun painopistealueet voisivat ohjausvaikutuksellaan edistää ekologisten verkostojen huomioimista yksityiskohtaisemmassa maankäytön suunnittelussa. Lisäksi tässä tutkielmassa muodostettiin kivennäismaan metsien puustoon ja maaperään varastoituneen hiilen määrän alueellista jakautumista kuvaavia karttoja. Hiilen määrä arvioitiin biomassan, kasvillisuustyyppien, lämpötilaolojen ja maaperätietojen perusteella. Hiilen ja puuston määrää vertailemalla voitiin löytää eroja hiilivarastojen ja metsätalouden kannalta arvokkaissa alueissa. Tutkielmassa käytettyjä menetelmiä voidaan käyttää apuna maakuntakaavoituksessa, kun sovitetaan yhteen biotalouden kehittämiseen, luonnonsuojelun parantamiseen ja hiilivarastojen turvaamiseen liittyviä alueidenkäyttötarpeita.

Developing sustainable bioeconomy is one of the main objectives in the regional strategy of Central Finland. Since the rate of forest harvesting has increased it has become yet more crucial to take actions to stop the loss of biodiversity and to mitigate climate change. The aim of this study was to develop tools for mapping conservation hotspots and carbon stocks to help secure the essential areas for biodiversity and climate regulation in regional land use zoning. Firstly, kernel density estimation was explored as a method for identifying general conservation hotspots suitable for the regional land use plan. Kernel density maps were created from spatial datasets of valuable natural sites and from observation data on threatened and rare species in Central Finland. The maps illustrated the spatial distribution of a large number of sites and observations in a manner that is easy to understand. High densities were found mostly in the same areas that are previously known to have outstanding conservation values, and the quantitative approach makes it possible to objectively delineate and prioritise hotspots. However, it is important to note that the data coverage, weights and smoothing level had a strong impact on the estimation results. The valuable natural sites were weighted by their area, but if the interest is in the ecological value instead of the areal coverage, the weight parameter should be adjusted to express the quality of the site. Incorporating strategic conservation hotspots in the regional land use plan would guide authorities and local land use planners to pay special attention to the ecological networks in these areas. The second aim of this study was to estimate the spatial distribution of carbon stocks in the forests on mineral soil in Central Finland. The amount of carbon stored in the trees and soil was estimated based on data on the biomass, forest type, soil and effective temperature sum. A comparison between the distribution of carbon and the volume of trees suggests that there is room for land use allocation between forestry and securing carbon stocks. The methods explored in this study can be applied in regional land use planning for facilitating the process of finding compromises between the future land use needs for bioeconomy, nature conservation and securing carbon stocks.