Työväenliike ilman työtä : sosiaalidemokraattisen työ- ja elinkeinopolitiikan tulevaisuus Suomessa

Tutkielma käsittelee Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) ja sen lähijärjestöjen, laajasti mielletyn sosialidemokraattisen liikkeen suhdetta työn muutoksiin 2010-luvun aikana ja näkemykseen siitä, mihin työelämä on menossa ja miten ja millaisilla keinoilla sosiaalidemokraattien tulisi pyrkiä vaikuttamaan tähän suuntaan. Tutkielma pyrkii kartoittamaan sekä yhteneviä ja jaettuja näkemyksiä sosiaalidemokraattien keskuudessa, että niissä havaittavissa olevia eroja. Tutkimusaineisto koostuu SDP:n yleis- ja eduskuntavaaliohjelmista aikavälillä 2006-2015 ja 2015-2016 tehdyistä asiantuntijoiden teemahaastatteluista. Tutkimuksen yleisote on kvalitatiivinen, tekstiaineistojen tulkintaan on käytetty tekstianalyysia ja haastatteluja olen tulkinnut etnografisen menetelmän periaatteita hyväksikäyttäen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Jeremy Rifkinin käynnistämä Työn loppu -keskustelu, sekä suomalaiseen työelämään ja sen muutoksiin 2000-luvun alkupuolella pureutuva tutkimus, jota edustavat Raija Julkunen teoksessa Uuden työn paradoksit (2008) ja Juha Siltala teoksessa Työelämän huonontumisen lyhyt historia (2007). Tuloksina esitetään, että SDP:n keskuudessa asiantuntijoiden hahmotus työelämän murroksista ja vaihtoehdot, joita niihin vastaamiseen katsotaan tarvittavan sisältävät suurempaa valmiutta työn ja sosiaaliturvan yhdistämiseen ja julkisen vallan aktiivisiin toimenpiteisiin kuin mikä välittyy voimassaolleista poliittisista ohjelmista. Tutkimuksessa esitetään, että SDP on ajautunut 2014-2016 murroskohtaan, jossa suhtautuminen työelämän kysymyksiin ja niiden merkitykseen liikkeessä ajetuille poliittisille kannoille on perustavanlaatuisesti muuttumassa, mutta että prosessi on edelleen liialti kesken, jotta voitaisiin esittää selkeää näkemystä siitä, mihin suuntaan muutos on viemässä. Jakolinjoja liikkeen toimijoiden keskuudessa näkyy erityisesti suhteessa julkisen sektorin merkityksessä työllistäjänä ja murroskohtien tasaajana, siinä missä määrin muita kuin perinteisiä palkkatyösuhteita lasketaan työn piiriin ja miten teknologisen työttömyyden ongelmaan tulisi vastata, tai onko se ongelma lainkaan.