dc.description.abstract | Korhonen, Janne 2006. 21 viikon voima-, kestävyys- ja näiden yhdistelmäharjoittelun vaikutus kestävyysominaisuuksiin uupumukseen asti suoritettavassa kävelytestissä kes-ki-ikäisillä miehillä. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 66 s. Voima- ja kestävyysharjoittelun yhdistämistä pidetään ongelmallisena johtuen niiden eroavista harjoitusadaptaatiomekanismeista. Keski- ikäisillä miehillä on voimaharjoitte-lun havaittu parantavan fyysistä toimintakykyä mutta kestävyysharjoittelun lisääminen on heikentänyt voimaominaisuuksien kehittymistä. Toimintakyvyn säilymisen kannalta tarvitaan hyvän aerobisen kapasiteetin lisäksi hyvää hermo-lihasjärjestelmän toimintaa varsinkin raskaampia tehtäviä suoritettaessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli sel-vittää 21-viikon voima-, kestävyys-ja näiden yhdistelmäharjoittelun vaikutuksia kestä-vyysominaisuuksiin uupumukseen asti suoritettavassa kävelytestissä keski-ikäisillä miehillä. 41 ikääntyvää miestä jaettin tasavertaisiin ryhmiin voima- (VO, n=10), kestä-vyys- (KE, n=11), yhdistelmäharjoittelu- (VO+KE, n=11) ja kontrolliryhmään (KO, n=9). Voima- ja kestävyysryhmät harjoittelivat kaksi kertaa viikossa ja yhdistelmäryh-mä 4 kertaa viikossa. Suoritteilla tähdättiin koko kehon harjoittamiseen. Yhdistelmähar-joittelu pyrittiin suoritettamaan harjoitteita vuorottelemalla. Chtara ym. (2005) ja Häk-kisen ym. (2003) mukaan edellä mainitun kaltaiset harjoittelumäärät mahdollistivat voima- ja kestävyysominaisuuksien kehittymisen. Sekä alku- että loppumittauksissa kaikilta koehenkilöiltä mitattiin antropometrisiä muuttujia, kestävyyssuorituskykyä ja hermo-lihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksia. Tutkimuksessa koehenkilön kes-tävyysominaisuuksia testattiin juoksumatolla tehdyllä uupumukseen asti suoritettavalla kävelyllä. Kävellessä koehenkilö kantoi käsissään 10 kg kasseja, joilla nostettiin suori-tuksen vaativuutta. Voimaharjoittelu koostui useilla laitteilla ja vapailla painoilla suori-tetuista dynaamisista suorituksista siten, että harjoittelun intensiteetti kasvoi 40 % - 90 %:iin ja viimeiset kolme viikkoa ennen loppumittauksia olivat palauttelevia. Kestä-vyysharjoitteet olivat sykevalvottuja alkutesteihin perustuen ja toteutettiin pääosin pol-kupyöräergometrillä. Voimaharjoitteluryhmällä isometrinen maksimaalinen pol-venojennus voima nousi tilastollisesti merkitsevästi kävelyn jälkeen (16.6 % ± 29.7, p<0.05) sekä harjoittelun ansiosta kävely taloudellistui (VO2submax putosi 6.7 ± 9.7 %, p<0.05). Myös kävelyn kokonaisaika kasvoi VO-ryhmällä(10 % ± 2.5, p<0.05). KE-ryhmällä kävelyn jälkeinen maksimivoima oli (6.4 % ±16.3, n.s.), kävely ei taloudellis-tunut (VO2submax putosi 4.0 ± 12.6 %, n.s.) ja kävelyn kokonaisaikaan harjoittelun vaiku- tus oli (2.5 % ± 4.3, n.s.).VO-KE-ryhmän tulokset olivat maksimivoiman osalta harjoit-telun ja kävelyn jälkeen (5.1 ± 9.6 %, n.s.), kävely ei taloudellistunut (VO2submax putosi 0.6 ± 17.9 %, n.s.) ja kävelyn kokonaisaikaan yhdistelmäharjoittelun vaikutus oli (8 % ± 3.1, p<0.05). Harjoittelemattomuus aiheutti suurempaa väsymyksen kokemista kävelyn jälkeen (-2.9 % ± 9.3, n.s.), submaksimaalisella kuormalla harjoittelemattomuudesta aiheutuva muutos oli (VO2submax putosi 3.8 ± 10.6 %, n.s.) ja kävelyn kokonaisaika pu-tosi (8.5 ± 7.1 %, p<0.05). Tutkimuksen päätulokset harjoitteluryhmille olivat, että voi-maharjoittelun jälkeen kävelystä aiheutuva väsymys pudotti maksimivoimaa huomatta-vasti vähemmän kuin harjoittelemattomuus ja myös submaksimaalinen kestävyys para-nee, joka mahdollistaa suorituksen pidemmän keston. Kuntoilun kannalta tulokset ovat melko selkeitä. Kaksi kertaa viikossa tapahtuva kestävyysharjoittelu ei riitä aikaan saa-maan parannuksia fyysisessä toimintakyvyssä tai hermo-lihasjärjestelmän voimaomi-naisuuksissa keski-ikäisillä miehillä. | fi |