Nuoren temperamentti ja oppimismotivaatio peruskoulun jälkeisen koulupudokkuusriskin taustalla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella nuorten temperamentin yhteyksiä oppimismotivaatioon ja oppimismotivaatiossa yläkoulun aikana tapahtuviin muutoksiin. Selvitimme myös, millainen rooli samoilla muuttujilla on toisella asteella ilmenevien koulutuksen keskeyttämisajatusten taustalla. Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen TIKAPUU - Alakoulusta yläkouluun ja Yläkoulusta toisen asteen opintoihin -tutkimushankkeita. Aineisto koostui 536 nuoresta, joita tutkittiin kuudennella ja yhdeksännellä luokalla sekä toisen asteen koulutuksen ensimmäisellä vuosikurssilla. Nuoret arvioivat omaa temperamenttiaan (ulospäinsuuntautuneisuus, negatiivinen affektiivisuus, tahdonalainen itsesäätely, kiinnostus muita ihmisiä kohtaan) kuudennella luokalla ja käyttämiään oppimismotivaation suoritusstrategioita (onnistumisen ennakointi, suunnittelu, tehtävän välttely) kuudennella ja yhdeksännellä luokalla. Nuorten koulupudokkuusriski arvioitiin toisen asteen ensimmäisenä vuotena ilmenevien koulutuksen keskeyttämisajatusten perusteella. Tutkimme temperamentin yhteyksiä oppimismotivaatioon ja sen muutoksiin yleisten lineaaristen mallien (GLM) avulla. Temperamentin, oppimismotivaation sekä oppimismotivaatiossa tapahtuvien muutosten yhteyksiä koulunkeskeyttämisajatuksiin tutkimme kutakin erikseen lineaarisella regressioanalyysilla ja oppimismotivaation välittävää roolia temperamentin ja koulunkeskeytysajatusten välillä mediaattorimallin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että mitä ulospäinsuuntautuneempia nuoret olivat, sitä paremmin he ennakoivat onnistuvansa ja suunnittelevansa tehtäviä kuudennella luokalla. Lisäksi mitä vahvempi tahdonalainen itsesäätelykyky nuorilla oli, sitä paremmin he ennakoivat onnistuvansa ja suunnittelevansa, ja sitä vähemmän he välttelivät tehtäviä. Runsas negatiivinen affektiivisuus ja kiinnostus muita ihmisiä kohtaan olivat yhteydessä suurempaan suunnittelun määrään kuudennella luokalla. Ulospäinsuuntautuneiden nuorten onnistumisen ennakointi ja suunnittelu vähenivät sekä tehtävän välttely lisääntyi yläkoulun aikana. Lisäksi havaitsimme tehtävän välttelyn lisääntymisen yläkoulussa toimivan ulospäinsuuntautuneisuuden ja koulupudokkuusriskin välittävänä tekijänä. Havaitsimme myös tahdonalaisen itsesäätelyn suoran yhteyden koulupudokkuusriskiin, ja että onnistumisen ennakointi välitti kaikkien temperamenttiulottuvuuksien ja koulunkeskeytysajatusten välistä yhteyttä. Onnistumisen ennakointi ennusti lisäksi itsenäisesti pienempää ja tehtävän välttelyn lisääntyminen suurempaa koulupudokkuusriskiä toisella asteella. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että temperamentti ja oppimismotivaatio ovat tärkeitä tekijöitä koulupudokkuusriskin taustalla, ja niihin on syytä kiinnittää huomiota jo alakoulun aikana. Erilaiset temperamenttityypit ja oppimismotivaation suoritusstrategiat olisikin tärkeää tunnistaa mahdollisimman varhain, jotta nuoria ja heidän koulupolkujensa jatkuvuutta voitaisiin tukea ajoissa ennen todellista koulupudokkuutta.