Nettilukemisen kiemurat ja kommervenkit

Abstract

Teknologian merkitys yhtenä oppimisen työkaluna on kasvanut viime vuosikymmenen aikana. OECD-maiden viisitoistavuotiaista yli 70 % käyttää tietokonetta koulussa (OECD 2015) ja esimerkiksi yhdysvaltalaisopettajista 95 % raportoi Internetissä tapahtuvan tiedonhaun yhtenä tyypillisenä koulutehtävän muotona (Purcell ym. 2012). Tietoa etsitään ja tekstiä luetaan erilaisista digitaalisista lähteistä päivittäin. Näitä digitaalisia lähteitä ovat muun muassa lukuisat e-kirjat ja netissä luettavat erilaiset tieto- ja viihdetekstit, uutistekstit sekä sosiaalisen median sisällöt. Muutoksia lukemistottumuksissamme on otettu huomioon myös nykyisessä opetussuunnitelmassamme (Opetushallitus 2014) ja myös kansainvälisissä oppimisen mittareissa, kuten PISA:ssa (OECD 2013).

Koska Internetin merkitys koulutyössä ja vapaa-ajalla on kasvanut, opettajien on tärkeää varmistaa kaikille oppilaille riittävät tiedot ja taidot lukea ja oppia netissä. Nettilukeminen ei ole vain jonkin yksittäisen tiedon tarkistamista, vaan kyseessä on monisyisempi ilmiö. Kun lukija perehtyy johonkin tutkittavaan asiaan useasta eri näkökulmasta ja soveltaa löytämäänsä tietoa, voidaan puhua tutkivasta nettilukemisesta (Kiili & Laurinen 2018). Tällöin kyseessä on itseohjautuva lukemisen prosessi laajassa, toisiinsa linkitettyjen tekstien verkostossa (Leu, Kinzer, Coiro, Castek & Henry 2013). Nettitekstit voivat olla esitysmuodoiltaan hyvin monimuotoisia sisältäen esimerkiksi tekstin ohella myös ääntä, kuvia tai videoita, joten Internetissä lukeminen vaatii uudenlaisia lukemisen taitoja ja strategioita (Cho & Afflerbach 2017).