Pedagoginen johtajuus ja sen vaje yleissivistävän perusopetuksen järjestelmä- ja systeemitason muutoksessa

Abstract

The first aim of this study is to explore and define what pedagogical leadership in basic education is in Finland. The second aim is to investigate the inadequacy of pedagogical leadership in change on organisational and systemic levels. The research is a qualitative case study that is analyzed using phenomenological-thematic analysis. Pedagogical leadership in basic education is defined through four axioms composed of the terms ‘pedagogical’ and ‘learning community’. It is based on eight international theories and trends of educational leadership that emphasise pedagogy and a positive attitude towards change. The theoretical axioms describing pedagogical leadership are follows: (1) the centre of pedagogical leadership consists of learning and a learner whose learning conditions, growth and welfare are taken care of; (2) the pedagogical values of pedagogical leadership are humanity, civilisation, democracy and equality; (3) school is a learning community that acts according to the principals of pedagogical values and the learning community; and (4) pedagogical leadership leads in change. The inadequacy of pedagogical leadership is explored in interview data gathered from 14 Finnish basic school principals. These principals discuss the organisation-specific and systemic (the 1998 Basic Education Act 628/1998) change of basic education. The inadequacy of pedagogical leadership appears as follows: (1) school does not focus on learning and learners; (2) a lack of common values slows down the emergence of a collaborative culture; (3) pedagogical leadership will not work unless the school leaders exercise their power to organise it; and (4) if there is no commitment to change and the way of thinking in the community does no change, change will not occur, will be only partial, or at any rate there is a risk that the change would not be permanent. In a learning community, where leadership is shared, action is collective, and responsibility is collegial, so is the responsibility for inadequacy. The inadequacy of pedagogical leadership always appears differently and is not always negative. Leadership leads in change as well as inadequacy.

Tämän työn ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, mitä yleissivistävän perusopetuksen pedagogisella johtajuudella Suomessa tarkoitetaan. Toisena tavoitteena on tutkia pedagogisen johtajuuden vajeen ilmenemistä järjestelmä- ja systeemitason muutoksessa. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka analysoidaan fenomenologis-temaattista analyysiä käyttäen. Perusopetuksen pedagogisen johtajuuden määritteleminen tapahtuu neljän käsitteistä ’pedagoginen’ ja ’oppiva yhteisö’ rakennetun aksiooman ja kahdeksan pedagogisuutta kuvaavan, muutosorientoituneen kansainvälisen koulutusjohtamisen teorian ja suuntauksen avulla. Pedagogista johtajuutta kuvaavat neljä teoreettista aksioomaa ovat: 1) Pedagogisen johtajuuden keskiössä on oppiminen ja oppija, jonka oppimisedellytyksistä, kasvusta ja hyvinvoinnista huolehditaan, 2) Pedagogisen johtajuuden pedagogisia ydinarvoja ovat ihmisyys, sivistys, demokratia ja tasa-arvo, 3) Koulu on oppiva yhteisö, joka toimii pedagogisten arvojen ja oppivan yhteisön periaatteiden mukaan ja 4) Pedagoginen johtajuus on muutoksessa johtamista. Vajetta etsitään 14 suomalaisen yhtenäiskoulun rehtorin johtajuuspuheesta, joka käsittelee vuonna 1998 hyväksytyn ’Perusopetuslain’ (628/1998) jälkeistä perusopetuksen järjestelmä- ja systeemitason muutosta. Se tapahtuu kiinnittämällä järjestelmä- ja systeemitason muutoksen kokeneiden rehtoreiden johtamispuhe jokaiseen jo mainittuun aksioomaan erikseen. Pedagogisen johtajuuden vaje näyttäytyy seuraavasti: 1) koulun toiminnan keskiössä ei ole oppiminen eikä oppija, 2) yhteisen arvopohjan puuttuminen hidastaa yhteisöllisen toimintakulttuurin syntymistä, 3) pedagoginen johtaminen ei toimi, elleivät koulunjohtajat käytä valtaansa sen järjestämiseksi, 4) muutos ei toteudu, toteutuu vain osittain tai ei jää pysyväksi, jos siihen ei sitouduta eikä ajattelu yhteisössä muutu. Oppivassa yhteisössä, missä johtaminen on pedagogista ja jaettua, toiminta yhteisöllistä ja vastuu yhteinen, myös vastuu vajeesta on yhteinen. Vaje ilmenee aina erilaisena eikä se välttämättä ole negatiivinen asia. Johtaminen on muutoksessa johtamista ja vajeessa johtamista.